perjantai 19. elokuuta 2016

Ensimmäinen järjestämämme Avanti Night Challenge kilpailtiin Karkkilassa 13.-14.8.

Miesten kilpasarjan voittajajoukkue Högfors Venture


Tiimimme perustamisesta lähtien (2012) olemme vuosittain keskustelleet, että jonain päivänä on meidän vuoromme järjestää kilpailu. Se päivä tai tarkemmin yö oli viime viikonloppuna. Kilpailu alkoi lauantai-iltana karttojen ja reittikirjojen jakamisella klo 21:00. Startti tapahtui klo 23:00 ja maali oli auki aina seuraavaan aamuun klo 7:30 saakka.

Kilpailutunnelmaan pääset heittäytymään vielä kilpailun facebook-sivujen livevideotallenteiden ja kilpailusivun valokuvien avulla. 

Vuosien saatossa kertynyt oma kilpailukokemus auttoi suuresti tapahtuman organisoinnissa. Kilpailu jälkeen on herännyt paljon uusia ideoita ja olemme saaneet runsaasti hyvää palautetta joten suurella todennäköisyydellä tapahtuma tulee saamaan jatkoa tulevaisuudessa. 

Suuri kiitoksemme tapahtuman yhteistyökumppaneille ja talkoohenkilöille. Toivotavasti kohtaamme pian entistä vahvempana.

STAY TUNED!

tiistai 2. elokuuta 2016

Porin Raasto - Vaikeuksien kautta voittoon

Kilpailuun lähtö tuli tietoon vasta viime tipassa. Perjantai-illalla noin klo 19 järjestäjä vasta tiedotti kilpailuun mukaan mahtumisestamme viestillä: Edessä oli nopea päätös lähtemisestä ja kisavarusteiden pakkaaminen. Lauantaiaamuna olisi suuntana Porin Yyterissä sijaitseva hotelli ja yllättävän tapahtumarikas kilpailu.

Matka kilpailupaikalle sujui nopeasti auton startattua jo kukonlaulun jälkeen. Kilpailupaikalla haimme nopeasti numerot, kilpailumateriaalin ja aloimme hioa taktiikkaa tulevaan koitokseen: tavallisilla polkimilla lähtö ja voiton tavoittelu. Päätös toi eteen myös ensimmäisen haasteen, koska huomasin unohtaneeni polkimet kotipihalle. Parini Formannin Peten piirtäessä reittiä kartalle, päätimme lainata polkimia hotellin vuokrapyörästä. Asennusvaiheessa minulle tuli outo tunne polkimien paikalleen sopivuudesta XT:n kampiin. Pyysin Peten koeajamaan pyörän epäilykseni poistamiseksi. Pete totesi pyörän olevan ok, joten otimme kamat mukaan ja siirryimme lähtöön.

Johonkin aika oli taas hukkunut, koska lähtöalueelle saavuimme viimeisten joukossa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kilpailun aloittavaa prologia ei ehditty siinä sitten turhaan miettimään. Prologi oli tällä kerralla puolentoista litran vesipullon täyttäminen muovimukilla. Vesi piti kuljettaa pullolle esteitä sisältävää reittiä pitkin ja luonnollisestikin mahdollisimman vähän vettä loiskuttaen.

Prologi sujui varmoin ottein, joten pyöräilemään pääsimme ensimmäisten viiden joukkueen sisällä ja kärjen otimme kiinni heti osuuden alussa ensimmäiselle rastille saavuttaessa. Rastilta lähdimme omaa reitinvalintaa käyttäen, mutta siinä hieman hävitessämme. Hyvän pyörävauhdin turvin siirryimme kuitenkin kilpailun kärkeen jo ennen toista rastia. Kärjessä emme kuitenkaan saaneet ottaa rennosti, koska epäilykseni polkimista osoittautui liiankin paikkaansa pitäviksi: Oikea poljin irtosi ja nopean tarkastuksen jälkeen totesin polkimen syöneen kierteet kammesta.

Polkimen irrottua totesin Petelle kisan olevan siinä, mutta Pete ei siihen mitään kommentoinut. Ensin yritimme tilkitä poljinta teipillä paikoilleen, mutta se ei toiminut. Sen jälkeen totesin joutuvani juoksumieheksi pyöräosuudella pyörää mukana kuitenkin kuljettaen. Osuutta oli vielä jäljellä reilut kolmekymmentä kilometriä ja koko matka olisi kuljettava ilman toista poljinta ”polkien” tai pyörää taluttaen. Osuuden seuraavat kymmenen, viisitoista kilometriä kulki polkuja ja pitkospuita pitkin. Juoksin polkuosuudet muiden pyöräillessä (ohi) ja sijoituksemme oli tipahtanut ehkä neljännelle sijalle nopeasti.

#porinraasto

Pitkältä tuntuneen pyörä-juoksun jälkeen saavuimme uimapatjaosuudelle. Patjan täyttäminen lennosta ei ollut helppoa minulle sykkeen oltua korkealla jo hyvän aikaa. Patjan puhaltaminen on ollut minulle kammoksuttavaa jo kotioloissa, mutta nyt riesana oli isolta tuntuvan patjan hitaan täyttymisen lisäksi kova puuskutus. Selvisin veteen ja toiselle puolelle rantaa selvästi Peteä jäljessä. Peten löydettyä rastin taas takaisin veteen ja tyhjentämään patjaa. Siihenkin tuntui menevän ikuisuus! Uimapatjailun jälkeen alkoi pyöräilyssä tieosuus ja Pete auttoi etenemistäni työntämällä. Sain näin kaivattua lepoa ennen seuraavaa polku ja pyöränjuoksutusosuutta.

#porinraasto

Saavuttuamme toiselle tehtävärastille, huomasimme yllätykseksemme olevamme kolmannella sijalla kahden edellä olevan joukkueenkin vasta aloitettua tehtävänsä. Tehtävänä oli selvitä 150 m pitkän ja 50m leveän alueen toiseen päähän ilman värikuulaosumia. Järjestäjän toimesta alueella oli kahdesta neljään ampujaa yrittämässä saada osumia meihin aluetta ylittäessämme. Tehtävä oli vaikea, eikä täysin tasapuolinen kaikille joukkueille. Me onnistuimme tehtävässä kuitenkin hyvin ja siirryimme sen ansiosta kilpailun kärkeen. Se sytytti itsessäni tähän asti kovalla koetuksella olleen taisteluhengen ja antoi uskoa mahdollisuudesta menestyä päivän kilpailussa.

Löysin auttavan rytmin polkemiseen Peten avustaessa työntämällä, mutta siitä huolimatta Hiiltomiehet saivat meidät kiinni. Saavuimme vesistön rannassa olevalle rastille, miltä lähtiessämme teimme riskiratkaisun. Koska halusimme taistella kilpailun voitosta, päätimme ylittää vesistön pyörien kanssa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä pitkä kierto - välineistö huomioon ottaen juosten. Lähdimme rohkeasti ylitykseen ja Uroskarhut yköne-niminen (lopulta kolmanneksi sijoittunut) joukkue lähti seuraamaan meitä.

Vesistöylitys oli noin 200m pitkä, mutta puoleen väliin asti sopivan syvä. Puolessa välissä meitä vastaan tuli Hiiltomiesten joukkue ilman pyöriä palaten takaisin edelliselle rastille pyöriä hakemaan. Toinen sata metriä oli sen verran syvää, että Pete joutui kulkemaan aivan varpaankärjillä ja silti suu vedessä. Minulla pidempänä ei ollut samanlaisia hengittämis- tai kulkuongelmia. Ratkaisumme ansiosta siirryimme taas kilpailun kärkeen.

Ennen seuraavaa tehtävärastia Hiiltomiehet menivät meistä taas ohitse, mutta heidän tekemänsä suunnistusvirhe toi meille taas edun. Tehtävänä oli hakea muistamalla kolmekymmennumeroinen lukusarja suolta noin kahdenkymmenen metrin päästä. Pete sai juosta koko lukusuoran minun levätessä. Lopuksi numerot piti vielä laskea yhteen ja vasta oikean luvun tullen sai jatkaa matkaa kohti vaihtoa. Onnistuimme ensi yrittämällä tässä.

Tehtäväpaikalta lähtiessämme Hiiltomiehet saapuivat juuri sinne, joten olimme 5-10 min kärjessä. Tiesimme toki Hiiltomiesten jo suorittaneen meillä vielä edessä olevan, vapaavalintaisessa kohdassa suoritettavan parin kilometrin kickbike-osuuden. Osuus sujui ongelmitta ja seuraavalla tehtävärastilla saimme kuula olevamme vain parisen minuuttia Hiiltomiehiä perässä.

Seuravalla tehtäväpaikalla oli vastassa kolme vapaavalintaisessa järjestyksessä suoritettavaa tehtävää. Suoritimme ne seuraavanlaisessa järjestyksessä: 1. Traktorinrenkaan pyöritys noin 15m, 2. Vuorotellen lekaharkkojen kanto ja ryömintä noin 15m sekä 3. Sup-lautailu noin 200m. Näistä Sup-laudat oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta suoriuduin konkari-Peten perässä melko mallikkaasti pystyasennossa aallokosta huolimatta. Viimeiselle juoksuosuudelle pääsimme noin minuutin Hiiltomiesten perässä.

Viimeisen osuuden halussa näytimme, että vastoinkäymisistä huolimatta haluamme voittaa kilpailun. Suunnistuksen sujuessa ja juoksuvauhdin ollessa hyvä, saimme nopeasti kilpailun johtopaikan haltuumme. Eron kasvaessa nopeasti tiesin, että virheittä voittaisimme kilpailun. Eihän Pete suurempia virheitä tehnytkään, joten auringon paistaessa kuvan kauniisti Yyterin hiekkarannalle, saimme juosta voittajina maaliin. Hiiltomiehet jäivät lopulta noin kolme ja puoli minuuttia jälkeemme.

#porinraasto

Kaikkensa antaneena voittajana maalissa on helppo hymyillä! Kilpailu toi ehkä urani parhaimpia muistoja tullessaan, koska alun vaikeudet oli isoja, mutteivät estäneet voittoa kuitenkaan. Polkimen irrottua en olisi uskonut voiton mahdollisuuksiin, mutta Peten ollessa konkari ja yksi lajinsa mestareista, oli luovuttaminen mahdotonta. Myös muiden tekemät suunnistusvirheet, omat reitinvalintamme ja hidastavat pitkospuut auttoivat voiton saavuttamisessa. Team Nummelan Pojat tuli voittajana maaliin!

Kilpasarja miehet

1. Team Nummelan Pojat 4.49.49
2. Hiiltomiehet 4.53.09 +3.20
3. Uroskarhut yköne 5.08.45 +18.56

Sarjassa mukana 32 joukkuetta

- Mika Salo

maanantai 1. elokuuta 2016

Marski Challenge - Mika ja Heikki hoitaa homman

Kilpailun lähtöön valmistautuminen alkoi 16 tuntia enne starttia varamieheksi pyydettäessä. Pyytäjänä oli Heikki Hihnala. Toipilaanakin paljon kokeneen ja menestyneen kilpailijan pariksi lähteminen oli kiinnostava mahdollisuus kokeilla omaa kykyä pysyä mukana mahdollisesti totuttua kovemmassa vauhdissa. Saisin myös nähdä läheltä kokeneempaa toimintaa oppeja hakien.

Valmistautuminen oli nopea: Ursakista vielä paljolti purkamatta jäänyt varuste- ja energialaatikko vain mukaan sekä paljon nestettä lämpimän päivän kilpailua ajatellen. Pakkasin 3l juomapussin lisäksi vielä 800 ml pulloja neljä lämpötilan noustessa lähelle hellelukemia.

Saapumiseni kilpailukeskukseen oli karttojen haun aikaan. Siitä alkoi reitin suunnittelu minun ollessa apumiehen osassa siinäkin. Reitti perustui paljon kiertämiseen ja sitä kautta nopeampaan etenemiseen. Turhia riskejä reitinvalinnoissa ei otettu, vaikka muutamia oikomahdollisuuksia jätettiin olosuhteiden varaan. Polut eivät kuitenkaan yllättäneet suuruudellaan, joten reitissä pysyttiin lopulta melko tarkkaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Kartat katseltiin melko nopeasti läpi, minkä jälkeen lähdimme omien varusteidemme kimppuun. Heikki katsoi omansa nopeammin läpi ja tuli sen jälkeen tarkastamaan reppuni. Sen hän totesi ”vaellusrinkaksi” ja kevensi painoa reippaasti siitä. Myös varusteiden kuljetustavasta sovittiin, jottei molemmilla olisi turhaan reppua koko ajan. Pakollisten varusteiden eli esimerkiksi puhelimen ja ensiapupakkauksen huolehtimisesta sovimme myös. Minulle jäi ensiapupakkaus ja tussi.

Kilpailun kulkua kävimme ylipäätänsä melko tarkasti läpi turhien yllätysten välttämiseksi: vaihtopaikkoja oli vain pari ja niissä vietetyn ajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt, joten aikaa ei vaihtoihin juuri varattu. Kannoin isohkossa repussani myös molempien kengät ja sain leimausvastuun itselleni. Sitten oli edessä rauhallisesti vaihtopaikalle juomien vienti ja lähtöviivalle siirtyminen. Lähdön hetkellä minulle esitettiin vain kysymys: ”Oletko kunnossa?” Vastasin olevani, joten ainoa ohje oli juosta täysillä prologin karttapaikalle.

Prologi sujui kohtalaisesti. Ihan kärjessä emme siitä selvinneet, mutta kärkikymmenikössä kuitenkin varmaan. Siitä melonnan vaihtoon ja nopean vaihdon ansiosta ensimmäisinä vesille. Minä olin keulassa, Heikki perässä karttavastuullisena. Melonnassa oli hyvin tuulista ja kajakkiin tuli koko ajan vähän vettä, mutta hyvän reittisuunnittelun ja vahvan melonnan ansiosta eroa muihin tuli koko ajan. Melonnan loppupuolella teimme valinnan tyhjentää kajakki vedestä ja näin vauhdittaa sekä keventää matkantekoa.

Melonnan jälkeen alkanut pyöräily oli vauhdikas. Heikin vauhti oli reipas ja olin koko ajan vähän tiukilla, vaikkakin pysyin tiukasti perässä. Ensimmäinen quest oli melko haastava autosuunnistus, mistä tuli pari sakkolenkkiäkin lopuksi kierrettäväksi. Questillä oli kuusi karttaruutua, joilla kulki karttaan merkattu reitti. Sitä piti seurata hyvin tarkasti keräillen lappujen tietoja. Pari meiltä meni ohi ja näistä tuli sakkolenkit kierrettäväksi.

Autosuunnistuksen jälkeen alkoi pyöräpätkä kohti Lopen kauniita maisemia ja Poronpolun reittejä. Vauhti alkoi rauhoittua ja pysyin helpommin itsekin mukana tahdissa. Tällä pätkällä oli toinen quest eli metsässä ollut armeijan esteradan tyyppinen rata kiipeämisineen, ryömimisineen ja hyppimisineen. Siitä jatkoimme pyöräilyä vielä kohti 7,8 km suunnistusta. Suunnistuksessa tuli muutama minuutti pummia, mutta kuumissa supissa se tarkoitti hyvin onnistunutta suoritusta. Vaihtopaikalla juoksimme vielä järven ympäri ylittäen yhden vesistökohdan ilmapatjoilla.

Vauhti oli järvenkierrosjuoksulla lisääntynyt, mutta se kostautui seuraavaksi alkaneella pyöräilyllä ja vauhti hidastui. Heikki otti suolatabletteja hikoilun ollessa hyvinkin voimakasta helteessä. Matka jatkui melko suoraviivaisesti kohti Lopen keskustaa ja etenemisestä oli repimisen tuntu hävinnyt. Seuraava quest oli kalliolta laskeutuminen. Väsymyksestä huolimatta se sujui mukavasti ja mäen alta juoksimme takaisin ylös pyörille. Ennen kilpailukeskusta ja viimeistä suunnistustehtävää oli vielä muutamia rasteja pyörillä. Etenemistahti parani, vaikka itseänikin alkoi lämpö kiusata tässä vaiheessa. Johto alkoi kuitenkin tuntua selkeältä ja se antoi voimaa.

Viimeisen suunnistuksen kartta näytti aluksi hyvältä ja ensimmäinen rasti oli todella helppo. Se oli kuitenkin silmänlumetta ja pian jo huomasimme tietoja puuttuvan kartasta oleellisesti. Lopulta tuntuivat pelkät käyrät olevan paikallaan. Kuntosuunnistustaustaisille eteneminen rupesi olemaan haastavaa, mutta sopivasti kolmannella rastilla esimerkiksi auttoi toisen joukkueen paikallaolo löytämään rastille.

Suunnistuksen jälkeen saavuimme voittajina maaliin. Ensimmäinen voitto tuntui toki hyvältä eikä edes helle haitannut siinä vaiheessa. Kokemus oli antoisa ja siitä voin vain jättää kiitokset parilleni.

- Mika Salo



  (Lähti: 7, Keskeytti: 0, Hylätty: 0)
    1. Kesä Pi-Li                                    7.10.00
   2. AlfaImperial                                  7.36.00    +26.00
   3. Monkey Xpress                                 7.39.00    +29.00
   4. Team Cool-X                                   7.43.00    +33.00
   5. Timesco Outdoors                              8.13.49  +1.03.49
   6. 82 Jermut                                     8.39.51  +1.29.51
   7. Högfors Venture                              10.20.58  +3.10.58

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Saaresta saareen

Tänä aamuna oli heti aamusta saaresta saareen treeni Mossalassa. Alue on osa hienoa saaristokierrosta jota olemme juuri kiertämässä perheen kanssa kolmessa päivässä. Reitillä on useita ylityksiä lauttalla ja lossilla. 

 
 - Mikko Rantahakala

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Voittoon Vierumäellä!

Suomen urheiluopiston alue Vierumäellä on itselleni tuttu jo vuosien takaa lukuisista hiihtotreeneistä ja leireiltä. Olen pitkään odottanut, että pääsisin opiston maastoon multisportkilpailujen merkeissä ja nyt sille tarjoutui tilaisuus. Multieventin järjestämä Vierumäki Adventure -kilpailu käytiin upeassa säässä ja omalta osaltamme se meni erittäin hyvin paria pientä koukkausta lukuunottamatta. Juuso Hollon kanssa olimme sopineet lähtevämme kilpailuun jo aikaisin keväällä. Menimme Heinolaan rauhassa jo edellisenä päivänä. Illalla tankkasimme grilliruualla ja ylimääräiset nesteet poistettiin kehosta saunassa.

Kilpailun kulku ja joukkueiden edesottamukset selviävät gps-seurantapalvelusta: http://www.tulospalvelu.fi/gps/20160521vierumiehet/

Kilpailu starttasi lyhyellä prologilla tennispaviljongin ympärillä. Selvitimme tämän aivan kärjen tuntumassa. Tässä nopein tiimi oli tutustunut maastoon ennen kilpailua meitä paremmin... Tämän jälkeen oli lyhyt juoksu rantaan melonnan alkuun. Melontaosuus avokanooteilla näytti jo ennakkoon mielenkiintoiselta useamman harjun ylittämisen vuoksi. Kun rannasta löysi hyvän aukon harjun ylittämiseen, niin töntään ylittäminen onnistui lähes hidastamatta. Melontavauhdissamme on ollut aina varaa parantamiseen, mutta nyt kanootin kulku ja suunta pystyttiin pitämään hyvänä koko osuuden ajan, jonka johdosta pystyimme kuromaan reilun eron seuraaviin.

Vaihtoalueen läheisyyteen oli merkitty quest-tehtävärasti, joka tuli suorittaa kilpailun aikana jonkin vaihdon yhteydessä. Me päätimme tehdä sen heti melonnan jälkeen hyvän etumatkan turvin. Tehtävänä oli hieno vaijeriliuku, jonka jälkeen lähdimme jatkamaan suoraan maastopyöräosuudelle. Heti opistolta lähtiessämme meinasin karttaa tähyillessani ajaa "taas" päin sulkeutuvaa puomia josta auto oli mennyt hetki aikaisemmin, mutta vältyin täpärästi osumalta paniikin omaisella väistöliikkeellä. Hetki shokeerasi sen verran, että seuraavana rastin otossa tuli pientä haparointia ja perässämme suoraan melonnasta pyöräilyyn lähtenyt joukkue Team Cool-X tavoitti meidän. Matkaa taitettiin yhdessä lähes koko loppuosuus. Osuuden viimeisellä rastilla pulahdettiin myös hakemassa rasti pienestä suolammen saaresta. 

Vaihdon yhteydessä Team Cool-X meni tekemään vuorostaan questiä ja pääsimme karkuun. Juoksusuunnistus kulki varsin hyvin eikä isompia koukkuja tullut. Sen verran pidimme vauhtia, ettei takaa tuleva joukkue päässyt yllättämään, mutta ilman sen kummempaa puristusta. Takana kaverit tulivat tämän osuuden väliaikojen mukaan kovempaa, mutta kilpailun alussa saamamme ero ja questin tekeminen aikaisemmin antoivat meille helpon lähtökohdan viimeiselle osuudelle.

Seuraavat hyvät mahdollisuudet kilpailla Suomen urheiluopiston maastossa ovat 2.7 Vierumäki Trail Marathon ja 27.8. Snowflakes seikkailu


- Mikko Rantahakala

lauantai 21. toukokuuta 2016

Avantin miehet voittajina maaliin!


Vierumäki Adventure

Ensimmäistä kertaa järjestettävän Vierumäki Adventuren järjestelyt vaikuttavat ennen starttia varsin mainioilta.
Haasteen kilpailijoille aiheuttaa n.3000 muuta urheilijaa samalla alueella, joiden seassa pitäisi puikkelehtia. Maastot ovat mahtavat ja ratamestari on keksinyt tavan repiä kaiken ilon irti harjumaisemista. Joukkueet pääsevät mm. kantamaan inkkarikanoottejaan.

Avanti Adventuren miesten tiimi, Mikko ja Juuso, on mukana vahvalla itseluottamuksella. Kaluston pitäisi olla kunnossa ja paikallistuntemustakin löytyy. Tänään mennään kovaa!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Avantin tiimi valmistautuu mökkitunnelmissa huomenna kilpailtavaan Vierumäki Adventureen

Mikon ja Juuson voi nähdä huomenna lauantaina Vierumäen Urheiluopiston  maastossa. Tämä ilta lataudutaan rauhassa grillin ja saunan äärellä Heinolan mökkimaisemissa, josta aamusta hurautetaan opistolle. Reissun ensimmäinen rengasrikko on saatu paikattua ja tunnelma on hyvä, mutta odottava.

torstai 19. toukokuuta 2016

Spring Adventure kisaraportti

Tämän vuoden kausi avattiin Spring Adventuressa. Perinteinen Virossa suoritettava Xdream  se(ik)kailu jäi tällä kertaa väliin aikatauluhaasteiden vuoksi. Springi kisattiin Oittaalla, jälleen mukavalla etäisyydellä pääkaupunkiseudun multisportstereille. Avanti Adventure lähetti kisaan kaksi joukkuetta, Mika ja Mikko miesten kisaan, ja Mari saatiin ylipuhuttua kisaan edellisenä iltana Nikon pariksi sekakisaan. Miesten joukkueen kisa ei mennyt täysin putkeen, joten keskittykäämme sekajoukkuueen suoritukseen.

Lähettiin kisaamaan Springiä Oittaalle Marin kanssa. Mari lupautui kisaan edellisenä iltana, kun kilpailuhlukkuutta ei löytynyt muilta suunnilta. Eli valmistautuminen oli huippuluokkaa. Siitä huolimatta lähdimme kisaan hyvin mielin, ei ihmeempiä tavoitteita, vaan reipasta ulkoilua kivalla reitillä.

Kisa alkoi muistisuunnistuksella Oittaa leirintäalueella. Hölkättiin ongelmitta läpi ja lähdettiin pöyräilyosuudelle Team Malojan Katin ja Jussin perässä. Malojan fillarit kulki hieman paremmin, ekalle rastille mentiin näköetäisyydellä, mutta kakkoselle mentäessä selät olivat kadonneet. Kakkonen olikin ilmeisen haastava monelle tiimille. Karttaan piirretty polku oli vaihtanut maastossa paikkaa ja rasti tuli löytää karttaa lukien ja maaston muotoja havainnoiden. Löydettiin, vaikka jonkun verran kiertoa tehtiinkin.

Muistisuunnistuksen ykkönen; onko varma ettei ole peilikuva?
 
Kolmoselta alkoi lyhyt suunnistus Sorlammen ympäri Bodom trailin reittiä mainostaen. Kuultiin että oltiin ensimmäisiä. Poimittiin rastit rauhassa ja ongelmitta. Matka jatkui fillareilla Hynkän kallioille, ja eteenpäin Kattilajärven suuntaan. Team Maloja tuli vastaan yhden pistorastin läheisyydessä, Katin kellon mukaan kahdeksan minuuttia perässä. Ennen Kattilajärveä olevaa rastia etsittiinkin hieman kauemmin, löytyi kun sitä oltiin viemässä oikealle paikalle. Korvissa kaikui Peten sanat ennen kisaa ’soittakaa jos on joku hätä tai rasti ei ole paikoillaan’. Ei käynyt mielessäkään... turha pyydellä hyvityksiä jälkikäteen.

Intiaanimelontaa puskassa

Kattilajärvellä melottiin pieni lenkki inkkarikanooteilla, ja käännettiin fillarit paluumatkalle kohti Oittaata. Team Maloja pääsi melontaan mennessä jo tuntumaan, ja fillari osuudella menivät ohi. Oltiin hieman ripeämpiä vaihdossa ja lähettiin juoksupätkälle samaa matkaa. Questissä kannettiin koivupölkkyä pieni lenkki, sen jälkeen pitkälle rastivälille otettiin reitinvalinnaksi metsäoiko ja saatiin pari minuuttia Malojaan eroa. Tulivat kuitenkin paremmalla jalalla ja melontaan lähettiin yhtä aikaa. Melonnan kakkosrastilla säädettiin vähäsen, Maloja kuittasi ohitse. Kolmosta kohti mentäessä eroa kasvoi, ja lopulta niin että kisakin ratkesi. Allekirjoittaneella oli lämmötkin tapissa, joten aikaa käytettiin vähän vilvoitteluunkin. Melonnan lopussa questinä uitiin foamilla pikku lenkki, ilman fillaria tai muuta hyötykuormaa ihan kivaa hommaa. Rannasta sitten juosten maaliin toisena.

Ruuhkarastin leimasustekniikat kajakilla: kärkityöntö ja laitatauklaus


Mukava kisa, ei ihmeempiä odotuksia. Hyvää kisaa Katin ja Jussin kanssa. Voittoakin tarjoiltiin, mutta päivän kunto ei riittänyt ottamaan sitä. Alueen kartat tarjosivat jälleen haastetta. Kun ulkoilureitit (=tiet) ja kusiaisten polut on piirretty saman vahvuisella polulla on multisporttaaja ymmällään. Alueella on varmaankin eniten ulkoilijaa Suomessa, tämä lienee taktiikka pitää heidät merkityillä reiteillä ja kivituhkapoluilla poissa  Suuren Metsän vaaroista ja varjoista.

Ensi viikonloppuna kisat jatkuvat Vierumäki Challengessa. Mikko ja Juuso edustavat Avanti Adventurea, odotukset ovat korkealla, shampanjat kylmässä. Muuten kesää kohti mennään koeponnistamalla Avanti Night Challengen upeaa reittiä ja questejä. Ratametsuri on tehnyt hienoa työtä.


Hyvää sporttikesää.
Niko

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Bodom Trailin

Helatorstaina, seikkailukauden kynnyksellä kävin testaamassa juoksukuntoa Bodom Traililla. Ennakkoon ajatuksenani oli suoriutua 21 km:n matkalta ja tämän myös tein.

Kuten tapanani on, alku oli omaan kuntoon nähden "haipakkaa". Vauhti kuitenkin tasaantui varsin pian ja sain hyvän peesin naisten 12 km:n voittajalta aina ensimmäisen kierroksen loppuun asti. Toiselle kierrokselle lähtiessäni taitoin matkaa tasatahtia naisten 21 km:n voittajan kanssa, kunnes 13 km:n jälkeen ojan ylityksessä kenkäni juuttui ojaan ja jouduin pysähtymään  sekä "onkimaan" sitä mudan seasta. Tässä välissä mahdollinen seuraava peesi oli kadonnut horisonttiin ja henkinen selkärankani oli katkennut. En saanut mutaista kenkää kunnolla jalkaan ja loppumatka ei ollut herkkua, vaan ennemminkin tervan juontia. Lopputulos oli kuitenkin kuntoon nähden hyvä.
 


Muistutuksena kisasta jäi "mehukkaat" rakot jalkoihin. Tästä on hyvä jatkaa!

- Juuso Hollo


Mari ja Niko Springin sekasarjassa hopealle


Viime hetkien joukkuemuutoksista johtuen Avanti Adventure 2 starttasi Spring adventuren sekasarjassa Marin ja Nikon voimin. Nikon erinomaisen suunnistuksen siivittämänä tasaväkisessä kisassa maaliin tultiin toisina.
Kuva: Niko Ronkainen

lauantai 7. toukokuuta 2016

Nautiskellaan!

"Reitti on haastava!", "Mielenkiintoista suunnistusta.", "Ollaan nautiskeltu!"

Kommentit joukkueilta ovat hyvin samanlaisia. Ja nautiskeltavaa vielä riittää. 

Hajontaa on kilpasarjassa tullut todella paljon ja suunnistuksen haastavuus on pidentänyt alkuperäistä aika-arviota. Kattilajärvellä quest sisälsi noin 20min inkkarimelontalenkin. Matka jatkuu taas pyörillä kohti Oittaata.

Avantin miehet jossain sijan 8 paikkeilla tässä vaiheessa. Iskuetäisyydellä kuitenkin! 😉


Spring Adventure käynnissä Oittaalla!

Loistava tilaisuus tulla ottamaan aurinkoa ja samalla voi seurata kauden avausta!


Kilpailu alkoi juoksuprologilla, jossa Avantin miehet ottivat tehtävän pieteetillä.

Prologiin jälkeen on siirrytty melontaan, jossa kärjessä Halti. Avantikin jo hyvin mukana. 



torstai 5. toukokuuta 2016

Juusoa odotetaan parhaiden joukossa maaliin Bodom Trailillä

Avantin kannustusjoukot ovat Espoon Pirttimäessä kannustassa ja nauttimassa auringosta. Hollo on maalissa näillä hetkillä.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Ensipuraisu

Kevät on pyöränvaihtoaikaa. Itse sain tänään alleni Cannondale F29 team -mallin ja ainakin näin ensimmäisillä polkaisuilla vaikuttaa vauhdikkaalta fillarilta, eikä huonoa menestystä voi enää selitellä hitaalla pyörällä. Lisämotivaation hankkiminen näin ei ole kieltämättä mitenkään edullista, mutta toimii.