torstai 26. kesäkuuta 2014

Geopark Challenge 2014

Rokua Geopark Challenge kisataan tulevana viikonloppuna, Avantista lähtee tälläkin kertaa joukkue pohjoiseen pitämään tiimin mainetta yllä. Joukkueessa kisaavat Jorma Kainulainen, Janne Kortelainen sekä Kristo Halme.

Patjat on puhkuttu toivottavasti
fillarin kantavaksi.
Starttiin aikaa puoli tuntia.
Kisa on tuotu tällä kertaa myös Oulun keskustaan ja osa yleisörasteista onkin keskustan tuntumassa, tästä linkistä pääsee katsomaan missä yleisörastit sijaitsevat.  (esim yksi on 45m korkea näköalatorni, mennäänkö se sitten ylös vai alas köydellä onkin mysteeri)

Kisasta on muutamia yksityiskohtia jo paljastettu kuten se, että uimapatja kannattaa ottaa mukaan pyöräilyosuudelle koska sen aikana ylitetään 60m leveä joki, tätäkin on treenattu  ja viritelty kalusto tähän sopivaksi. Muutenkin vesiosuuksia näyttää olevan ainakin prologissa ja varmaan myös myöhemmin joten kylmä vesi tulee tutuksi.

Laitetaan lisää tietoa kunhan kartat on saatu ja nähty mitä kaikkea meille on keksitty.

Maalissa Rokualla ollaan joskus sunnuntai aamupäivän aikana toivottavasti.

Live seurantaan pääsee tästä linkistä: gps -seurantaan.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

No Limit Adventure 07.04.2014

Avanti Adventuresta lähtee viikonlopun kilpailuun jälleen useampi joukkue. Kilpailukeskus sijaitsee Tervalammen koululla Vihdissä.

Kilpailun järjestäjän sivuilla voi spekuloida kilpailua ennakkoon osoitteessa: http://www.multisport.fi/kilpailut/no-limit-adventure/


torstai 15. toukokuuta 2014

Spring Adventure, Hyvinkää

Spring Adventure kilpailtiin Hyvinkäällä erinomaisessa säässä viime lauantaina. Avantin kaikki joukkueet selviytyivät kilpailusta varsin hyvin, mutta ainoastaan sekasarjan tiimi Mari Pajala & Niko Sorvari ylsivät palkintopallisijoitukseen ollessaan kilpailussa kolmantena.



Miesten sarjassa käytiin erittäin hyvää vääntöä joukkueiden kesken ja myös kärkipään sijoitukset vaihtelivat useaan kertaan kilpailun aikana. Eri reitinvalinnan ja joukkueiden virheet värittivät kilpailun kulkua tehden siitä varsin mielenkiintoisen. Avantin ykköstiimi Mika Salo & Mikko Sakala olivat lopulta väkevämpiä sijoittuen sarjan neljänsiksi ennen viidenneksi tullutta kakkostiimiä Mikko Rantahakala & Jorma Kainulainen.

Mikko Rantahakala ja Jorma Kainulainen

Mika Salo ja Mikko Sakala


Merkittävimmät erot syntyivät pyöräilyosuuden välissä tehdyssä satelliittikuvasuunnistuksessa, joka osoittautua monille joukkueille melko haastavaksi. Tässä tehdyt kaksi virhearviosta koituivat myös kakkostiimin haasteeksi kun Lupuksen kanssa paremmalla reittivalinnalla lähtenyt ykkönen pääsi karkaamaan. 



Kilpailu oli hieno ja hyvin järjestetty. Kisakeskus oli loistava. Vielä kun sauna olisi ollut lämpimänä.


VALOKUVIA KILPAILUSTA GALLERIASSA

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Patrouille des Glaciers 3-4.5.2014


Miltä kuulostaisi nousta yhteen putkeen 1620 metristä suoraan 3650 metriin jalan ja suksilla? Entä puuterin laskeminen yöllä pelkän otsalampun valossa Alppien korkeiden huippujen rinteillä? Tai jyrkän harjanteen ylitys lumiportaita pitkin yhdessä muutaman sadan muun kilpailijan kanssa aamun sarastaessa? Kaikkea tätä ja paljon muuta oli tarjolla Patrouille des Glaciers kisassa. 



Vapun jälkeisenä viikonloppuna kisasin elämäni ensimmäisessä randonnee kisassa. Kisaksi oli valikoitunut Patrouille des Glaciers Sveitsissä. Olin unelmoinut tähän kisaan osallistumisesta jo pidemmän aikaa ja loppusysäys kisaan osallistumiseksi tuli viime syksynä kun Pinolan Noora kysyi minua mukaan joukkueeseensa. Lyhyen pohdinnan jälkeen lupauduin mukaan tiimiin ja niinpä ilmoittautuminen laitettiin menemään. 

Patrouille des Glaciers on Sveitsin armeijan järjestämä iso ja perinteinen rando kisa.  Kolmihenkisiä joukkueita kisassa oli mukana tänä vuonna yhteensä 1770 ja lähdöt oli jaettu kahdelle eri päivälle. Kisa järjestetään joka toinen vuosi ja tämä vuosi oli jo 30. kerta kun kisa järjestettiin.  Kisassa on kaksi reittiä: perinteinen reitti Zermattista Verbieriin ja lyhyempi reitti Arollasta Verbieriin. Kisasimme tietenkin pidemmällä reitillä, jonka pituus linnuntietä on 53km ja nousua ja laskua tällä reitillä kertyy molempia noin 4000m.




ENNAKKOTUNNELMIA
Kulunut talvi ei suoranaisesti suosinut valmistautumista kisaa varten.  Murtsikkahiihto kilometrejä tuli vähemmän kuin monena muuna talvena oli tullut yhden kuukauden aikana ja pidemmät hiihtolenkit jäivät kokonaan väliin kun mielenkiinto ei riittänyt kiertää 1,8kilometrin tykkilumilatua riittävän kauaa. Muutaman kerran kävin skinnaamassa Swinghillissä ja Vihti Skissä ylämäkeä.  Pääasiassa valmistautuminen oli juoksulenkkejä ja lyhyempiä hiihtolenkkejä.

Maaliskuun alussa olin hiihtämässä Haute Route hiihtovaelluksen Chamonix –Zermatt välillä. Siellä sain paljon kaivattua tuntumaa skinnaamiseen ja laskemiseen ja samalla pääsin tutustumaan kisan maisemiin. Sinällään en ollut skinnauksen ja laskemisen tekniikkapuolesta niinkään huolissani, koska olin ollut edellisen talven hiihtopummina Whistlerissä Kanadassa.  Luotin siihen, että edellisen talven 105 laskupäivää näkyisivät jossain ja tarvittava varmuus tekemiseen löytyisi vähemmälläkin lajitreenauksella.  


VALMISTAUTUMINEN
Saavuin Zermattiin kisaa edeltävänä keskiviikkona. Kisan lähdön piti olla meidän osalta perjantaina klo 21 eli olimme vasta toisessa kisassa mukana. Edellisenä viikonloppuna ja alkuviikosta vuorilla oli tullut 80 senttiä uutta lunta ja alhaalla kylässäkin oli tullut lunta ihan reilusti. Näin ollen ensimmäisen kisan lähtöä oli jo aiemmin päätetty siirtää päivällä turvallisuussyistä johtuen tiistai illasta keskiviikko iltaan. Kävin keskiviikkona juoksulenkillä Jukan kanssa totuttelemassa vähän korkeuteen. Illalla katselimme ekan lähdön kilpailijoiden häviämistä ylös vuorille Jukan ja Nooran majoituksen parvekkeelta.

Torstaina oli vuorossa varusteiden testausta. Lähdimme Jukan ja Michaelin kanssa aamulla hisseillä kohti Matterhorn Glacier Paradisea. Minulla oli laina monot ja sukset kisaa varten, joten halusin saada vähän tuntumaa siihen miten ne käyttäytyisivät ihan hissihiihdon puitteissa. Aika rimpulathan nuo 160 senttiä pitkät ja noin 60mm leveät sukset olivat, mutta kyllä niilläkin laskee pienen totuttelun jälkeen.

Milläköhän suksilla sitä kisaisi?

Skinnaustakin kokeiltiin sen verran, että sain varmistettua suksien ja skinien toiminnan. Samoin testattiin köydessä laskemista. Keli oli ihan kiva vaikka välillä näkyväisyys olikin vähän heikko ja lumi oli yllättävän hyvää vuodenaikaan nähden. Leppoisan vappuhiihtopäivän ja korkeuteen totuttelun päätteeksi laskettiin alas Furiin asti.  Päivän antina oli se, että päätin lähteä laina suksilla ja monoilla kisaan, koska omat sukseni olivat huomattavasti painavammat.

Perjantaina aamu valkeni lumisateessa. Yön aikana oli satanut lunta alhaalla kylässä asti ja sakea lumisade jatkui edelleenkin. Niinpä ei ollut suuri yllätys kun kuulimme että kisan lähtöä oli päätetty siirtää päivällä.  

Perjantai aamuna kävimme varustetsekkauksessa paikallisella urheiluhallilla. Siellä tarkistettiin ja merkattiin esim. suksia, sauvoja, monoja, lumiturvallisuus välineitä ja muita pakollisia varusteita. Paikalla oli paljon porukkaa ja muiden kilpailijoiden suksissa vilisi merkkejä joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Esim. Ski Trab, Hagan jne.

Perjantai meni vähän odottelevissa tunnelmissa ja kamoja säätäessa, kun olimme jo varautuneet kisaamaan ja lumisateen takia kylälläkin oli niin loskaista, että ei huvittanut hirveästi kämpiltä poistua.  Totaalisen tylsistymisen välttämiseksi kävimme kuitenkin vielä juoksemassa iltapäivän päätteeksi.

Lauantai aamuna piti käydä hakemassa id-kortit kisaa varten, reittikartta ja numerot. Sen jälkeen kävimme kylillä kahvilla ja syömässä. Sää oli onneksi jo poutaantumaan päin. Perjantain aikana ylhäällä oli tullut 40 senttiä uutta lunta, joten vähän jännitti päästäänkö kisaamaan ollenkaan. Iltapäivällä alkoi taas sataa vettä, mutta onneksi vesisade loppui ennen lähtöä. Kamojen säätämisen välissä kävin viemässä Jukan kanssa ylimääräiset kamat vielä Täschiin ennen avajaisia, koska emme kisan jälkeen olisi enää tulossa takaisin Zermattiin.

Klo 16.30 oli joukkueille avajaiset / info tilaisuus Zermattin kirkossa. Siellä oli puheita ja kisan tärkeiden asioiden läpikäyntiä. Tämän jälkeen vielä syömään ja kämpille tekemään viimeiset säädöt kamoille.

Klo 19 tuli vihdoin viesti että kisan pitäminen on varmistunut. Niinpä suuntasimme klo 20 Bahnhofplatzille jossa vikat varustetarkistukset ja olimme valmiina kisaan.



KILPAILU



Kisa alkoi juoksun merkeissä Zermattin rautatieasemalta klo 21. Lähdössä oli paljon väkeä katsomassa ja mahtipontisen musiikin tahdissa oli kiva startata kisaan.  Alkupätkällä jalkineina oli lenkkarit ja monot ja sukset olivat kiinnitettyinä reppuun. Alkukiihdytyksen jälkeen juoksu muuttui kävelyksi, kun pitkä ja raastava nousu ylös kohti Tete Blanchea alkoi. Alkuvaiheessa oli ihan järkyttävän kuuma vaikka kaikki ylimääräiset vaatteet olikin laitettu reppuun. 

Stafelissa (n. 2200m) oli aika hylätä lenkkarit ja siirtyä hiihtohommiin. Jatkoin edelleenkin pelkällä kerrastopaidalla ilman hanskoja ja päähinettä, koska oli sen verran kuuma.  Alussa oli pieniä vaikeuksia saada pidettyä hyvää tasapainoa, koska latu-uralla sukset hakivat suuntaansa. Pikku hiljaa päästiin kuitenkin sopivaan rytmiin. Otsalamput olivat jo tässä vaiheessa päällä ja ihan hirveästi maisemia ei päässyt ihailemaan. Muiden joukkueiden otsalamppujen valoja näkyi edessä ja takana ja niistä sai jonkunlaisen kuvan siitä mitä edessä oli. 

Vähän ennen Schönbieliä (2600m) Michaelin toisen suksen side hajosi kun siitä lähti yksi pikku osa irti.  Onneksi Michael sai siteen korjattua 5-10min säätämisellä ja matka pääsi jatkumaan. Schönbielin kohdalla laitettiin köysi kiinni joukkueen jäsenten välille. Tästä eteenpäin reitti kulki jäätiköllä aina Col de Bertoliin saakka. Reitti oli merkattu hohtavilla merkeillä, punaisilla kepeillä ja erivärisillä lipuilla. Vaarallisimmissa paikoissa oli merkkejä enemmänkin.

Köysistössä hiihtelyä kohti huippua olikin sitten riittämiin. Tuntui että nousu vain jatkui ja jatkui ja jatkui.  Välillä jyrkempää välillä vähän loivempaa. Yön pimeydessä ei eteenpäin hirveän pitkälle nähnyt. Pitkän aikaa hiihdettyämme tulimme teltalle ja luulimme että tulemme huipulle, mutta siinä vaiheessa huipulle oli vielä 500 korkeusmetriä! Ilma kylmeni ihan selvästi ja vaatteita piti lisätä muutamaan otteeseen.  Lopulta pitkällisen kapuamisen jälkeen pääsimme huipulle. Huipulla (3650m) oli jo sen verran viileä, että oli pakko vetää rukkasetkin käteen. Tämän jälkeen alkoi laskupätkä alas jäätikköä. Noora laski edellä, minä keskellä ja Michael viimeisenä. Alussa oli pientä hakemista jotta kaikille sopiva vauhti ja laskutyyli löytyi mutta kaiken kaikkiaan tämä sujui ihan OK. Lumi oli onneksi pehmeää.

Ennen Col de Bertolia piti vielä laittaa skinit jalkaan pientä nousua varten. Tässä vaiheessa huomasin, että omat skinini olivat jäässä. Ne eivät olleet pysyneet riittävän lämpiminä takin taskussa. Ei muuta kuin varaskinit alle ja varsinaiset skinit Michaelille sulamaan.  Col de Bertolissa (3265m) irroittauduimme köydestä ja säädimme kamat lasku asentoon. Tässä vaiheessa juomapussin letkukin oli jo jäätynyt kun en ollut muistanut sitä tyhjentää. Nooralla oli samanlaisia ongelmia oman letkunsa kanssa. Col de Bertolista alkoi pitkä lasku alas Arollaan. Ylempänä oli jopa tarjolla puuterilaskua, mutta alempana sai olla tarkkana kivien kanssa. Onneksi järjestäjät olivat merkanneet reitille aika hyvin paikat joissa kannatti hiljentää. Pahimmissa paikoissa oli vielä joku armeijan henkilö ohjaamassa. Loppuosassa päästiin sitten kissauralle ja jouduttiin jopa luistelu hiihtämään vähän, jotta päästiin Arollaan (1986m) ekalle huoltopaikalle.

Huollossa nautittiin lämmintä juomaa ja pientä purtavaa sekä sulateltiin juomaletkuja.  Tässä vaiheessa itseäni alkoi jo vähän väsyttämään kun energian nauttiminen oli jäänyt ylhäällä ja pitkällä laskupätkällä vähän liian vähälle. Tätä yritin korjata parhaani mukaan. Huoltotoimien jälkeen matka jatkui jäätävän jyrkällä nousulla Arollasta Col de Riedmatteniin (2919m). Nousu oli alusta varsinkin jyrkkä ja laskettelurinnettä ylös skinnatessa meinasi skineistä loppua pito kesken. Noora käyttikin tällä pätkällä hankirautoja. Onneksi nousu loiveni ylempänä. Pitkä tämäkin nousu oli ja varsinkin siinä vaiheessa kun Col de Riedmatten tuli vihdoin näkyviin korkealla yläpuolella tajusi taas että kuinka paljon nousua olikaan vielä jäljellä.
  
Col de Riedmattenin ylitys tapahtui lumiportaita pitkin. Tässä kohdassa oli oikein kunnolla ruuhkaa ja jouduimme odottelemaan tovin ei niin lämpöisessä kelissä.  Juomaletku jäätyi jo toistamiseen. Maisemat olivat komeat, kun aamu alkoi juuri sarastaa ja näki ensimmäistä kertaa kunnolla mitä ympäristössä oli. Muita kilpailijoita oli ylityksessä meidän kanssa varmaan monta sataa. Harjanteen toinen puoli mentiin alas kallioon viritettyjä köysiä tukena käyttäen ja välillä meno näytti osalla porukasta aika holtittomalta. 

Col de Riedmattenin ylityksen jälkeen päästiin taas laskemaan Pas du Chatin kautta Lac des Dixille. Lac des Dixillä Michael joutui korjaamaan sidettään uudestaan ja tähän meni varmaan kymmenisen minuuttia. Onneksi korjaus onnistui ja pitkän tasaisemman pätkän hiihto pystyi jatkumaan. Joukkueita oli jatkuvana helminauhana, koska joukossa oli paljon myös Arollasta lähteneitä joukkueita. Nopeimpia joukkueita meni myöskin ohi silloin tällöin ja vauhti oli kyllä aika kovaa… Lac des dixin pätkä oli aika puuduttava.

Lac des Dix maaliskuussa Pas du Chatista kuvattuna


La Barmassa (2458m) oli reitin toinen huoltopaikka. Taas lämmintä juomaa ja energiatankkausta kehiin ja kohti viimeistä isompaa nousua Rosablanchelle (3160m). Nousussa aurinko alkoi vihdoin lämmittää ja vaatteita piti vähentää muutamaan kertaan. Itselläni matkan teko oli jo aikamoista taistelua ja sitä ei helpottanut yhtään lopun pitkä lumiporras nousu Rosablanchelle. Nousun yläosassa oli väkeä sankoin joukoin kannustamassa joukkueita, joten huipulle asti selvittiin. Rosablanchelta matka jatkui laskun, pienen luistelunousun ja laskun kautta viimeisen ylämäen juurelle. Vikan kerran skinit jalkaan ja nousu Col de la Chaux (2940m) harjanteelle. Vika osa noususta oli taas lumiportaita ja yleisöä tällä pätkällä oli tosi paljon.  Harjanteella pystyi huokaisemaan helpotuksesta, koska loppumatka olikin enää pelkkää laskemista pääosin Verpparin rinteitä pitkin alas Verbierin kylään. Nautiskelin rinnekruisailusta täysin siemauksin.  Lopussa lunta oli aika vähän joten kivien välttely toi vielä oman mausteensa loppumetreille. Kun lumi loppui oli vielä vuorossa lyhyt juoksu Medranin hissi asemalta maaliin. Verbierin kadut olivat täynnä ihmisiä ja oli upeaa taivaltaa kohti maalia vaikka juokseminen monojen kanssa ei tässä vaiheessa mikään hirveä nautinto enää ollutkaan.


Maalissa Verbierissä olimme ajassa 14.00.31,5 onnellisina siitä että olimme päässeet maaliin asti kunnialla.


Meidän joukkueen väliajat:

Videokuvaa josta pääsee kisatunnelmaan:


JÄLKITUNNELMAT


Kisa oli aivan järkyttävän hieno, mutta samalla aika rankka. Yöllä hiihdellessämme vuorten keskellä tuli ajoittain fiilis että voiko tämä olla totta. Kaiken kaikkiaan ei voi kuin ihmetellä että tällaisia kisoja on yleensä mahdollista järjestää.  Sen verran paljon työtä kisaorganisaatio joutuu tekemään kisareitin turvaamiseksi.  Kisojen budjetti oli muuten vaivaiset 7,5 miljoona Sveitsin frangia. Turvajärjestelyistä kertoo jotain se, että kisaorganisaation käytössä oli 16 lumivyöry etsintä koiraa, 6 lumiturvallisuus eksperttiä Davosin SLF lumivyöry tutkimuskeskuksesta, 40 lääkäriä, 3 meteorologia jne. Armeijan väkeä kisan järjestelyissä oli mukana 1500 henkeä.

Tavoite päästä kisa lävitse toteutui hienosti. Oli jo etukäteen tiedossa, että alppimaiden urheilijoille ei olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä, kun lähtölistoilla oli Kilian Jornetin kaltaisia urheilijoita. Mitään varsinaista aikatavoitetta meillä ei ollut.

Kuten seikkailukisoissakin kokemuksen kautta oppii. Itse tekisin aika monta asiaa toisin jo tämän yhden kisan kokemuksella. Tällaisessa kisassa jossa lämpötilat laskevat kylmimmillään -10 - -15 asteen paikkeille ja tuuli vielä korostaa pakkasen purevuutta vaatetus ja energia/juomapuoli korostuu. Lisäksi varustepuolella olisi paljon viilattavaa jos tällaisia kisoja aikoisi enemmän käydä. Ongelmana vaan on se, että lajin varusteet on varsin hintavia ja niitä ei ainakaan Suomesta saa mistään.

Kisan tuoksinassa sain oikean jalan sisäsyrjään aika ison rakon sekä iso varpaan kynsi otti vähän osumaa. Tämä johtui siitä, että en pystynyt lainasuksissa käyttämään omia monojani kiitos Dynafit siteiden olemattoman säätövaran. Samoin pari sormea kylmettyi sen verran että jonkun asteista paleltumavammaa lienee syntynyt kylmimmillä pätkillä.



Nyt onkin sitten aika siirtyä kesälajien pariin.


-Sami

torstai 8. toukokuuta 2014

Spring Adventure kerää multisport-harrastajat Hyvinkäälle

Lauantaina 10.05.2014 kilpaillaan taas keväiseksi perinteeksi muotoutunut Spring Adventure. Kilpailukeskuksena toimii tällä kertaa Hyrian koulutuskeskus Hyvinkäällä. Avanti Adventure lähtee kilpailuun myös tällä kertaa useammalla parivaljakolla.

Kaikki ilmoittautuneet ja tarkemmat kilpailutiedot löydät kisajärjestäjän Multisport ry:n sivuilta: http://www.multisport.fi/kilpailut/spring-adventure/kilpailukutsu/ 

Kuva vuoden 2013 kilpailusta

torstai 1. toukokuuta 2014

Kisakausi käynnistettiin Tartossa




Viime viikonloppu vierähti mukavasti Virossa Xdream osakilpailun merkeissä. Reissu näytti viime viikon puolessa välissä tosin vielä aika epävarmalta Marin ilmoittaessa sairastumisestaan. Onneksi Mikko ja Niko saivat  rekrytoitua Timo Siurolan Marin tilalle varamieheksi. Timon kanssa ei oltu aikaisemmin liikuttu samassa joukkueessa ja suurempia tavoitteita ei osattu ennalta asettaa. Tärkeintä oli, että päästään mukaan kilpailuun.


Tarton kilpailu oli houkutellut paikalle myös monia muita suomalaisjoukkueita. Avantin Jorma kisasi Kolehmaisen Mikon ja Roinisen Reijon kanssa, Snowflakes-tiimiltä oli useampi naisjoukkue ja Hiiltomiehistä yksi sekajoukkue. Ilma oli upean lämmin ja kilpailu oli hienosti järjestetty.


TULOKSET

AVANTI ADVENTUREN VALOKUVIA KILPAILUSTA












MUIDEN VALOKUVIA JÄRJESTÄJÄN SIVUILTA


Seiklusklubi Xdreamin video sunnuntailta

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Xdream, Tarto

Maaliskuun lopussa 27.04. kilpaillaan Tartossa kauden ensimmäinen Xdream -osakilpailu. Lähdemme matkaan ainakin kahden joukkueen voimin. Sekajoukkueen mudostavat (Mikko, Mari ja Niko)

Jorma kisaa Raivolan rysäpöksyt nimisessä joukkeessa, yhdessä Reijo Roinisen sekä Mikko Kolehmaisen kanssa.

Viron Xdream-kilpailuja olemme kiertäneet aikaisemminkin ja kokemukset etelänaapurin kilpailuista ovat olleet hyviä, joten tästäkin kerrasta odotamme mielenkiintoista ja menestyksekästä reissua. Osanottajamäärät ovat Viron kilpailuissa olleet yleensä huomattavasti suurempia kuin kotimaassa, mutta porukkaan mahtuu toki monen tasoista urheilijaa ja kaikille löytyy varmasti kovia vastustajia.

Kevät-Rogaining

Sipoon korven metsät suhisivat 30.3. sunnuntaina, kun suunnistajat etsivät omia reittejään. Rogainingsuunnistuksessa oli kahden sekä neljän tunnin sarjat ja ratamestari oli piilottanut eri arvoiset rastit 1:11500 suhteen kartalle. Kukin sai suunnitella itselleen parhaaksi katsomansa rastit ja reitin kuten rogainingissa on tapana.

Avantista meitä oli mukana Jorma, Mikko, Mari sekä molemmat Nikot, S ja R Talven ajan suunnistuksessa oli kaikkien osalta ollut taukoa muutamaa korttelirastia lukuunottamatta ja tärkeimpänä tavoitteena olikin päästä rauhassa totuttelemaan millaista metsässä suunnistaminen onnistui. Kaikki olivatkin lähteneet melkoisen maltillisella otteella liikkeelle eikä tavoitteeksi ollut asetettu edes kaikkien rastien kiertämistä kuten yleensä on ollut tapana.

Mikko:
Itse lähdin metsään Joken kanssa ja suunnistus kulki paria seisahdusta sekä ristiaskelta lukuunottamatta varsin  toiveikkaasti. Aikaa jäi lopulta reilusti yli ja kaikki rastit olisi ehtinyt kiertää tälläkin vauhdilla. Jätimme jo heti alussa suosiolla pari lippua hakematta. Ulkoilusää oli loistava ja liikkuminen jo melko kuivassa metsässä oli mukavaa.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Ehdottomasti kovin kilpailu - Endurance Quest 2014

Avanti Adventure tulee olemaan mukana 21.-27.7.2014 järjestettävässä Endurance Quest 2014 kilpailussa. Kilpailu tuo Adventure Racing World-sarjan kilpailun takaisin Suomeen vuoden tauon jälkeen. Kilpailuun valmistautumisesta ja kaikkeen siihen liittyvästä tullemme tiedottamaan näillä sivuilla lisää.




Vuoden 2012 kilpailua voi odotellessa fiilistellä blogihistoriassamme, järjestäjän kotisivuilla sekä videona:

perjantai 14. helmikuuta 2014

Suksihuoltoa Nummelassa


Sukset kannattaa huoltaa kuntoon vaikka lumi välillä vähenee. Pohjia ei kannata päästää kuivumaan tai luisto-ominaisuudet on aina vain vaikeampi saada huippu-kuntoon. 

Huonokuntoisella suksella hiihtäminen kasvattaa toki kuntoa, mutta hiihto on paljon hauskempaa kun alla on toimiva pari.

Tarjoamme osaavaa voitelu-palvelua Nummelan hiihto-keskuksessa sunnuntaina 16.02. Tällä hetkellä hiihto-keskuksessa on avoinna olevaa latua 1,5 km. 

Osoite: 
Hiidenvedentie 30
03100 Nummela

lauantai 16. marraskuuta 2013

Avantin syyskokous ja pikkujoulut

Tiimi saatu viimeinkin runsaslukuisena saman pöydän ääreen. Tänä iltana seikkaillaan siis Helsingin ytimessä ja juonitaan yhdessä tulevan vuoden toimintaa. Tuleva kausi tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen ja pitää sisällään monenlaista jännittävää.

Riehakasta pikkujoulutunnelmaa! Kuten kuvastakin voi päätellä, niin vitsejä ja naurua ei säästelty.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Valokuvia ja menestystä X-kaadosta

Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty seikkailu-urheilukilpailtu X-kaato käytiin jo 13. kerran lauantaina 28.09.2013. Kilpailukeskus sijaitsi Laaksolahden urheilupuistossa Espoossa. 

Avanti Adventure oli kilpailussa mukana kolmella joukkueella. Miestensarjassa Mikko ja Juuso taistelivat itsensä kovassa seurassa maaliin kolmantena, Samin ja Mikan seuratessa kuudensina. Sekasarjassa Mari  ja Niko selvisivät sairasteluista huolimatta pimeän, kylmän ja märän reitin lävitse.


Riemukas palkintojenjakoseremonia. Oikealta 1. Ville Mäkelä & Jaakko Mäkelä, 2. Simo-Pekka Fincke & Mikko Auvinen, 3. Mikko Rantahakala & Juuso Hollo.










VALOKUVIA LÖYTYY GALLERIAN KAUTTA-->

torstai 29. elokuuta 2013

Arkistojen kätköistä 2: YKV multi-sport

Ylistaron Kilpa-Veljien järjestämä YKV multi-sport kisattiin tänä vuonna jo 13. kertaa. Tällä kertaa kisa saatiin mahdutettua kalenteriin ja Avantin nimissä viivalla olikin sekä juniori- että seniorijoukkueet. Saatiin Mikan kanssa jujutettua Oskari Levänen kokeilemaan uutta lajia, junioreita edusti Asseri ja Pablo. Aikuisten kilpailu eroaa ns. normi multisportkisasta siten, että suunnistuksellisuutta on karsittu reilusti. Kisaa edeltäneessä briifauksessa käytiin reitti läpi, ja huomioitiin erityisesti paikat joissa on reitiltä eksymisen vaara tai uhka. Tästä johtuen itse kisa sitten onkin raakaa vääntöä paukusta maaliin. Viivalla oli kaikkiaan 19 joukkuetta, sporttisen näköistä porukkaa, huhujen mukaan kaikki kovia hiihtäjiä.

Avantin joukkueet valmiina lähtöön

Kisan alkuun porukkaa hajottamassa oli reilu parin kilsan kick'n'run osuus, jossa kickailu suoritettiin ostoskorein varustetulla Eslan potkulaudoilla. Oikein hyvät kyydit. Yksi potki ja kaksi juoksi. Noin 30 km:n fillariosuudelle lähdettiin hyvissä asemissa ja kisan luonteesta johtuen ei juurikaan säästelty. Reitti kulki pääosin teitä pitkin, kaikkea pikitien ja metsäautotien väliltä, mutta hyväkulkuista koko ajan lukuunottamatta kahta lyhyttä maastoksi luokiteltavaa pätkää. Nekin tosin täysin ajettavia. Ekalla maastopätkällä nappasimme kärjen vajaan minuutin kaulan kiinni. Ajeltiin hetki monta joukkuetta nipussa. Toinen maastopätkä laittoi kärkietenijän taluttamaan, ja tässä pusikossa ei voinut ohittaa joten kaikki matelivat. Puskasta takaisin tielle, ja nyt ei ehdittykään heti matkaan mukaan. Ajettiin kärkeä kiinni, mutta allekirjoittaneen reidestä ei irronnut ihan parhaita kierroksia ja vauhti notkahti loivassa ylämäessä pahasti juuri kun olimme saavuttamassa letkan. Jäätiinpä sitten tällä tieosuudella noin puoltoista minuuttia kärjelle.

Fillaroinnin vaihtoon neljäntenä ja luistimet jalkaan. Luistelu sujui alkuun varsin mallikkaasti hyvällä asfaltilla, mutta kun pinta muuttui epätasaisemmaksi alkoi matkanteko hidastua. Hiihtäjäpitoisilla joukkueilla näytti olevan tekniikka hallussa, ja vähän reittäkin reilummin. Mika ja Oskari olisivat varmasti suoriutuneet noin 10 km:n luistelusta paljon liukkaammin elleivät olisi joutuneet vetämään minua mukana. Joukkueemme vaihdossa kuudentena reilu 5 min kärjen takana. Seuraavana n.3 km:n kick'n'run kylän läpi ja joenrantaan, josta kanootilla lyhyt melonta, ja kick'n'run takaisin kentälle. Yksi joukkue ohitettiin matkalla rantaan, seuraavien selät olivat välillä näkyvissä mutta iskuetäisyydelle ei päästy. Vaihdon yhteydessä 'questinä' renkaanpyöritystä urheilukentän ympäri. Ei päässyt 'kivoimpien questien' kategoriaan.

Loppuun vielä reilu 10 km:n pyöräily teitä pitkin. Kiire oli jo hellittänyt, eteen oli matkaa eikä kukaan hengittänyt niskaan. Poljettiin tasaiseen tahtiin, ja oltiin maalissa viidentenä ajassa 3h 3min. Voittaja Lumi Ski Clubin aika 2h 53min. Matkaa kertyi reilu 63 km. Vähän jäi harmittamaan oma huono kulku fillarilla, se meni valmistautumisen piikkiin. Luistelussa en tosin olisi hyvällä valmistautumisellakaan pysyny vauhdissa, joten siinä viimeistään olisi kärki karannut. Mikalla ja Oskarilla olisi vauhti kyllä riittänyt palkintopallille.


Kesäistä pulkkailua
Toista kertää järjestettävässä lasten multi-sportissa lajeina oli potkulautailua ja juoksua, joukkuetoveria vedettiin pulkalla pitkin nurmea, ja matkaa taitettiin laudan pätkältä toiselle siirtyen. Kilpailijapari löi myös palloa vuorotellen, ja lopuksi kasattiin karttapalapeliä, mikä osoittautuikin vaikeaksi tehtäväksi usean joukkueen joutuessa tuumimaan ratkaisua pitkään. Junioreiden lajeissa korostui yhteistyön merkitys unohtamatta kuitenkaan urheilun fyysistä raadollisuutta. Avanti juniorin kaksikko oli osallistujalistan nuorimmasta päästä, ja pojat olivat tällä kertaa maalissa 11.

Lankullakävelyä
YKV multi-sport on tapahtumana erittäin hyväntuulinen. Kilpailun luonne poikkeaa muista multisport kisoista, mutta sopii siten varsin hyvin kesäiseen kisakalenteriin. Ensi vuodelle on kuuleman mukaan tähtäimessä suurempi osallistujamäärä ja suuremman luokan järjestelyt. Odotamme mielenkiinnolla, ja suurella todennäköisyydella olemme taas viivalla ensi vuonna.

-Niko


sunnuntai 25. elokuuta 2013

Arkistojen kätköistä, osa 1: Rokua 2013

Rokua Geopark Challangen taisteltiin tänä vuonna Muhoksen ympäristössä upeissa maastoissa. Alunperin tarkoituksemme oli hyökätä kisaan miehityksellä Niko, Mikko ja Jokke, mutta Joken pitkän VMTL:n johdosta etsiskelimme tovin pätevää tuuraajaa, ja löysimme sellaisen kokeneesta seikkailijasta Tuomas Sovijärvestä. Tiimi siis kunnossa, ja yksi yhteistreenikin saatiin alle.

[Kuva: Tapani Launonen]

Kisan lähtöpaikkana ja prologin päänäyttämönä toimi Muhoksen pesäpallostadioni. Paikalla oli myös kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Suurta urheilujuhlaa olikin hänen lisäksi seuraamassa stadionilla sekä Muhoksen keskustassa kiitettävän paljon yleisöä. Liikkeelle lähdettiin perjantaina klo. 10, ja prologia pyörittiin keskustan ympärillä ensin juosten sitten patjaillen. Luisteluosuus sisälsikin jo pari metsäpätkää ja vei kisaajat pikkulenkille Muhoksen pohjoispuolelle. Usealla joukkueella oli vaikeuksia ymmärtää reittikirjan lisäksi reitin varrella annettuja varsin selkeitä ohjeita, ja prologin viimeinen rasti jäikin hakematta aika monelta joukkueelta. Vauhtimme oli prologissa varsin sopiva. Menimme omaa vauhtia, ja haimme kaikki rastit.

Prologissa ehti shoppaillakin.. oli ale. [Kuva: Tapani Launonen]

Kisa jatkui pyöräilyllä. Alkuun muutama kilometri tuntumaa polkemiseen, kunnes matka katkesi Pyhäkosken padolle questiin jonottamiseen. Odoteltiin varsin pitkältä tuntunut aika kunnes vihdoin pääsimme hakemaan padon sisältä yhden rastin ja kiipeämään rappuset ylös laskeutuaksemme patoa pitkin alas. Ihan kiva, mutta kisan tässä vaiheessa ei vielä ehtinyt nautiskelemaan. Jatkettiin matkaa fillareilla rasteja poimien. Matka eteni mukavasti, rauhallisesti mutta kuitenkin sopivan vauhdikkaasti, kunnes kisakellon näyttäessä noin kahdeksaa tuntia allekirjoittaneella alkoi energiat ja lopulta vedetkin tulemaan hissillä ulos. Ankaran jälkianalysoinnin perusteella ravintoaineiden saanti ei ollut ollut aivan kohdillaan, ja siitä moinen. Tosi kurjaa siis oli. Fillarit kuitenkin etenivät minun ollessa hinauksessa ja Tuomaksen toimiessa enimmäkseen veturina. Ahmasjärvellä pidettiin makkaran mittainen tauko ja tilanne vähän helpotti. Samalla kuultiin että Rokualla ei käydäkään, ja lähdettiin polkemaan kohti Tuppua. Matkalla jännä joen ylitys, jonka toisella puolella hieman tilannetta ampiaisten kanssa (jokainen lähti muuten eri suuntaan pakoon). Tupussa olisi ollut kiva questi tarjolla, mutta kisan aikataulu oli hieman optimistisesti laadittu, ja kuumailmapallo johon questissä olisi jumaroitu oli jo nätisti pakattu kun saavuimme paikalle. Lyhyt siirtymä hiekkakuopalta vaihtoon, jossa RGC:n perinteinen soppatarjoilu. Kyllä oli hyvää! Nautiskeltiin oikein ajan kanssa, allekirjoittaneellakin pysyi sisällä kunhan alkuun pääsi.

Nyt koko porukka iskussa ja kanootin arvontaan. Valittiin melontaosuudelle vaihtoehdoista liukkaimman näköinen purkki. No siinähän kävi niin että viiden metrin matkan teon jälkeen huomattiin virheemme kun otimme kylvyt koskessa joka olisi ollut joten kuten kuivanakin laskettavissa. Kiikkerä oli. Parin tiimin kanssa vaihdeltiin paikkoja meidän mennessä tasaisella ohi ja muiden lasketellessa helpoimmat kosket meidän taluttaessa kanoottia. Kahdet uinnit taidettiin ottaa. Osuudella tuli kanootin kanssa painittua enemmänkin, joki oli paikoin tukossa kaatuneista rungoista ja jouduimme etenemään kanjonin reunoja pitkin. Taisi sataakin vähäsen, piti kivasti hyttyset ja muut pörriäiset hetken loitolla. Melonnan keskellä oli muutaman sadan metrin kantopätkä jonka yhteydessä pikku juoksuquesti. Lämmöt jälleen kohdillaan, loppumelonta sujui helpommin koskien hieman harvetessa. Loppu oli oikeastaan aika unettavaa hommaa.

Canyoneeringiareena  [Kuva: Tapani Launonen]

Vihdoin odotettu canyoneering osuus. Alkuun juoksu hieman kankeeta, mutta pikkuhiljaa päästiin liikkeelle. Tultiin ihan kivasti parin muun joukkueen kanssa hippaa noin puoleen väliin asti. Yhdelle rastille tein todella hämmentävän 20 min pummin. Matkantekomme oli hidastunut hieman muutenkin, askel alkoi painaa. Myös päätöksenteko oli etanavaihteella, yhteen joen ylitykseen kulutimme puolisen tuntia pähkäillessämme ylityspaikkaa. Vesi lienee kuitenkin yhtä märkää ylä- ja alavirrassa.. Löysimme kuitenkin aikanamme perille vaihtopaikalle kaikki rastit kierrettynä. Jälleen saimme uutiset reitin lyhentymisestä. Jäljellä oli pyöräily Muhokseen, suofillarointi jäisi siis seuraavaan kertaan. Pyörä kulki ihan kivasti. Matkalla alkoi jopa harmittaa reitin lyhentyminen. Loppuun vielä lyhyt patjailuquesti mistä sitten selvisi maalin sijainti. Maalissa ajassa 29h ja rapeat.

Kisa ei kulkenut ihan käsikirjoituksen mukaan monessakaan mielessä. Tuloksia veivattiin vielä palkintojenjaossakin, ja säännötkin taisivat ihmeellisesti muuttua jossain välissä. Tuloksista ei meidän kuitenkaan tarvitse murehtia, palkintosijoille kun ei tällä suorituksella ole asiaa. Harmittamaan jäi mystinen ravinnon vastaanottamattomuustila, sekä pari tuntuvaa pummia muutenkin raskaalla canyoneerinosuudella. Reitti oli kuitenkin upea, ja jää mieleen päällimmäisenä asiana Rokua Geopark Challenge 2013:sta.

Niko