RaumArevaUrbanTrail2011

Järjestyksessään toinen RaumAreva UrbalTrail juostiin 14.5. yllätys yllätys Raumalla. Pienimuotoinen tapahtuma oli jo viime vuonna kiikarissa, mutta jäi väliin aikatauluristiriitojen takia. Nyt ajoitus osui paremmin, ja kello herätti lauantaina aamukolmelta. Kahvia naamariin, santsikuppi mukaan termariin ja putki punasena länsirannikolle. Uusi smokki päälle ja maastotossut jalkaan.

Kuudenkymmen kilometrin lähtöviivalle oli uskaltautunut viitisentoista juoksijaa ynnä muutama ilman aikaa juokseva. Sää oli sopiva, vajaa kymmenen astetta ja sadetta luvassa. Matkaan lähdettiin kahdeksan maissa, ranteissa uutuuttaan kiiltelevät SportIdentin chipit, reput täynnä evästä ja mantrana toisteltiin älä alota liian lujaa älä. Lähdin juoksemaan kärkeen Ranskan poikien kanssa. Vähäsen oli kielimuuria, mutta matka sujui rattoisasti heidän hoitaessa puhumisen, minun keskittyessä vain sujuvaan kuunteluun. Muutaman kilometrin tasaisen jälkeen oli ensimmäinen lyhyt metsäpätkä. Seuralaisteni vauhti hidastui polulla lähes kävelyksi, joten päätin jatkaa omaan rentoon tahtiin. Ottavat sitten tasaisella kiinni jos niikseen tulee. Kympin väliaikapisteelle järjestäjät ehtivät juuri ja juuri viritellä ajanottohärvelit, eväitä olisi joutunut odottamaan joten matka jatkui. Väliin vähän pikitietä ja takaisin metsään. Repusta vähäsen patukkaa ja hartsporttia. Mukavan rauhallinen vauhti, leveitä polkuja pitkin takaisin kaupungin tuntumaan.

Kahdenkympin väliaikapaikalla SportIdent härveli rekisteröi ystävällisellä piippauksella läsnäoloni parin metrin päästä. Täällä oli jo huoltokin paikalla, hedelmää ja sen semmoista tarjoiltiin. Matka jatkui Äyhönjärven ympäri älyttömän upealla polulla. Kolmas etappi suuntautui pohjoiseen enimmäkseen kuntopolkua / latupohjaa pitkin. Askel tuntui keveältä, ja tällä välillä vauhti hieman kasvoikin. Rennosti rullaten kolmeenkymppiin ja eteenpäin. Pientä energiatankkausta ennen vähän pidempää tiepätkää Sorkan kylän paikkeilla. Tieltä pian kuitenkin metsään ja ensimmäiselle tosi metsäpätkälle. Alustan vaihtelu teki hyvää jaloille, reitti oli hyvin merkitty. Kuitenkin onnistuin tällä osuudelle harhautua kolmisensataa metriä keskittyessäni pitämään nilkat ehjinä alamäessä, josta reitti kääntyi poluttomalle taipaleelle. Noh, nopsaan takaisin ja tarkempana jatkossa. Meniköhän kukaan edelle?

Reilussa neljässäkympissä selvisi että ei mennyt. Appelsiinia pari siivua ja eteenpäin. Reitti vei meren rannalle Kokkovuoren kallioille. Hienot maisemat ja upeaa polkua. Vähän täytyi varoa liukasta kalliotakin, jossain välissä oli alkanut sataa. Täältä reitti kaartoi takaisin kohti kaupunkia. Nyt alkoi askelkin jo vähäsen painaa. Pientä energiaongelmaakin pukkasi, juoma ei suostunut laskeutumaan, vesikin käytti pikahissiä. Matkanteko taantui kävelyvauhtiseksi köpöttelyksi ennen viimeistä väliaikapistettä Vanhassa Raumassa. Puoli kuppia omppumehua pysyi jollain ihmeella sisällä, joten sen voimin sitten viimeiselle kympille. Vauhti ei päätä huimannut. Nelisen kilometriä ennen maalia takaa alkoikin kuulua askeleita. En viitsinyt katsoa kuka sinne oli hiipinyt, kiihdyttelin varovasti vauhtia. Askelten äänet pysyivät kannoilla, mutta liekö omppumehusta imeytynyt taistelutahtoa. Mieleen hiipi piru, en kai mä nyt näin pitkään juokse ja vielä häviä ulkomaalaiselle (myöhemmin selvisi että kotimaiselle olisin jääny). Lisää löylyä rautatiesillan ylityksessä ja muutama kierros vielä lisää koneeseen loivaan alamäkeen. Varmuuden vuoksi nyt vaivalla saavutettu vauhti säilyttäen lopun kuntopolkupätkä. Maaliin ykkösenä ajassa 6h01min.

Hieno tapahtuma, rento tunnelma, Upea Baana! Varmasti mukana viivalla ensi vuonna, kunhan vain aikataulut osuu yksiin. Kiitos eli merci vaan järjestäjille, sekä tietenkin kanssajuoksijoille. Saatiin sitä kisaakin loppumetreille.