tiistai 2. elokuuta 2016

Porin Raasto - Vaikeuksien kautta voittoon

Kilpailuun lähtö tuli tietoon vasta viime tipassa. Perjantai-illalla noin klo 19 järjestäjä vasta tiedotti kilpailuun mukaan mahtumisestamme viestillä: Edessä oli nopea päätös lähtemisestä ja kisavarusteiden pakkaaminen. Lauantaiaamuna olisi suuntana Porin Yyterissä sijaitseva hotelli ja yllättävän tapahtumarikas kilpailu.

Matka kilpailupaikalle sujui nopeasti auton startattua jo kukonlaulun jälkeen. Kilpailupaikalla haimme nopeasti numerot, kilpailumateriaalin ja aloimme hioa taktiikkaa tulevaan koitokseen: tavallisilla polkimilla lähtö ja voiton tavoittelu. Päätös toi eteen myös ensimmäisen haasteen, koska huomasin unohtaneeni polkimet kotipihalle. Parini Formannin Peten piirtäessä reittiä kartalle, päätimme lainata polkimia hotellin vuokrapyörästä. Asennusvaiheessa minulle tuli outo tunne polkimien paikalleen sopivuudesta XT:n kampiin. Pyysin Peten koeajamaan pyörän epäilykseni poistamiseksi. Pete totesi pyörän olevan ok, joten otimme kamat mukaan ja siirryimme lähtöön.

Johonkin aika oli taas hukkunut, koska lähtöalueelle saavuimme viimeisten joukossa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kilpailun aloittavaa prologia ei ehditty siinä sitten turhaan miettimään. Prologi oli tällä kerralla puolentoista litran vesipullon täyttäminen muovimukilla. Vesi piti kuljettaa pullolle esteitä sisältävää reittiä pitkin ja luonnollisestikin mahdollisimman vähän vettä loiskuttaen.

Prologi sujui varmoin ottein, joten pyöräilemään pääsimme ensimmäisten viiden joukkueen sisällä ja kärjen otimme kiinni heti osuuden alussa ensimmäiselle rastille saavuttaessa. Rastilta lähdimme omaa reitinvalintaa käyttäen, mutta siinä hieman hävitessämme. Hyvän pyörävauhdin turvin siirryimme kuitenkin kilpailun kärkeen jo ennen toista rastia. Kärjessä emme kuitenkaan saaneet ottaa rennosti, koska epäilykseni polkimista osoittautui liiankin paikkaansa pitäviksi: Oikea poljin irtosi ja nopean tarkastuksen jälkeen totesin polkimen syöneen kierteet kammesta.

Polkimen irrottua totesin Petelle kisan olevan siinä, mutta Pete ei siihen mitään kommentoinut. Ensin yritimme tilkitä poljinta teipillä paikoilleen, mutta se ei toiminut. Sen jälkeen totesin joutuvani juoksumieheksi pyöräosuudella pyörää mukana kuitenkin kuljettaen. Osuutta oli vielä jäljellä reilut kolmekymmentä kilometriä ja koko matka olisi kuljettava ilman toista poljinta ”polkien” tai pyörää taluttaen. Osuuden seuraavat kymmenen, viisitoista kilometriä kulki polkuja ja pitkospuita pitkin. Juoksin polkuosuudet muiden pyöräillessä (ohi) ja sijoituksemme oli tipahtanut ehkä neljännelle sijalle nopeasti.

#porinraasto

Pitkältä tuntuneen pyörä-juoksun jälkeen saavuimme uimapatjaosuudelle. Patjan täyttäminen lennosta ei ollut helppoa minulle sykkeen oltua korkealla jo hyvän aikaa. Patjan puhaltaminen on ollut minulle kammoksuttavaa jo kotioloissa, mutta nyt riesana oli isolta tuntuvan patjan hitaan täyttymisen lisäksi kova puuskutus. Selvisin veteen ja toiselle puolelle rantaa selvästi Peteä jäljessä. Peten löydettyä rastin taas takaisin veteen ja tyhjentämään patjaa. Siihenkin tuntui menevän ikuisuus! Uimapatjailun jälkeen alkoi pyöräilyssä tieosuus ja Pete auttoi etenemistäni työntämällä. Sain näin kaivattua lepoa ennen seuraavaa polku ja pyöränjuoksutusosuutta.

#porinraasto

Saavuttuamme toiselle tehtävärastille, huomasimme yllätykseksemme olevamme kolmannella sijalla kahden edellä olevan joukkueenkin vasta aloitettua tehtävänsä. Tehtävänä oli selvitä 150 m pitkän ja 50m leveän alueen toiseen päähän ilman värikuulaosumia. Järjestäjän toimesta alueella oli kahdesta neljään ampujaa yrittämässä saada osumia meihin aluetta ylittäessämme. Tehtävä oli vaikea, eikä täysin tasapuolinen kaikille joukkueille. Me onnistuimme tehtävässä kuitenkin hyvin ja siirryimme sen ansiosta kilpailun kärkeen. Se sytytti itsessäni tähän asti kovalla koetuksella olleen taisteluhengen ja antoi uskoa mahdollisuudesta menestyä päivän kilpailussa.

Löysin auttavan rytmin polkemiseen Peten avustaessa työntämällä, mutta siitä huolimatta Hiiltomiehet saivat meidät kiinni. Saavuimme vesistön rannassa olevalle rastille, miltä lähtiessämme teimme riskiratkaisun. Koska halusimme taistella kilpailun voitosta, päätimme ylittää vesistön pyörien kanssa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä pitkä kierto - välineistö huomioon ottaen juosten. Lähdimme rohkeasti ylitykseen ja Uroskarhut yköne-niminen (lopulta kolmanneksi sijoittunut) joukkue lähti seuraamaan meitä.

Vesistöylitys oli noin 200m pitkä, mutta puoleen väliin asti sopivan syvä. Puolessa välissä meitä vastaan tuli Hiiltomiesten joukkue ilman pyöriä palaten takaisin edelliselle rastille pyöriä hakemaan. Toinen sata metriä oli sen verran syvää, että Pete joutui kulkemaan aivan varpaankärjillä ja silti suu vedessä. Minulla pidempänä ei ollut samanlaisia hengittämis- tai kulkuongelmia. Ratkaisumme ansiosta siirryimme taas kilpailun kärkeen.

Ennen seuraavaa tehtävärastia Hiiltomiehet menivät meistä taas ohitse, mutta heidän tekemänsä suunnistusvirhe toi meille taas edun. Tehtävänä oli hakea muistamalla kolmekymmennumeroinen lukusarja suolta noin kahdenkymmenen metrin päästä. Pete sai juosta koko lukusuoran minun levätessä. Lopuksi numerot piti vielä laskea yhteen ja vasta oikean luvun tullen sai jatkaa matkaa kohti vaihtoa. Onnistuimme ensi yrittämällä tässä.

Tehtäväpaikalta lähtiessämme Hiiltomiehet saapuivat juuri sinne, joten olimme 5-10 min kärjessä. Tiesimme toki Hiiltomiesten jo suorittaneen meillä vielä edessä olevan, vapaavalintaisessa kohdassa suoritettavan parin kilometrin kickbike-osuuden. Osuus sujui ongelmitta ja seuraavalla tehtävärastilla saimme kuula olevamme vain parisen minuuttia Hiiltomiehiä perässä.

Seuravalla tehtäväpaikalla oli vastassa kolme vapaavalintaisessa järjestyksessä suoritettavaa tehtävää. Suoritimme ne seuraavanlaisessa järjestyksessä: 1. Traktorinrenkaan pyöritys noin 15m, 2. Vuorotellen lekaharkkojen kanto ja ryömintä noin 15m sekä 3. Sup-lautailu noin 200m. Näistä Sup-laudat oli minulle täysin uusi tuttavuus, mutta suoriuduin konkari-Peten perässä melko mallikkaasti pystyasennossa aallokosta huolimatta. Viimeiselle juoksuosuudelle pääsimme noin minuutin Hiiltomiesten perässä.

Viimeisen osuuden halussa näytimme, että vastoinkäymisistä huolimatta haluamme voittaa kilpailun. Suunnistuksen sujuessa ja juoksuvauhdin ollessa hyvä, saimme nopeasti kilpailun johtopaikan haltuumme. Eron kasvaessa nopeasti tiesin, että virheittä voittaisimme kilpailun. Eihän Pete suurempia virheitä tehnytkään, joten auringon paistaessa kuvan kauniisti Yyterin hiekkarannalle, saimme juosta voittajina maaliin. Hiiltomiehet jäivät lopulta noin kolme ja puoli minuuttia jälkeemme.

#porinraasto

Kaikkensa antaneena voittajana maalissa on helppo hymyillä! Kilpailu toi ehkä urani parhaimpia muistoja tullessaan, koska alun vaikeudet oli isoja, mutteivät estäneet voittoa kuitenkaan. Polkimen irrottua en olisi uskonut voiton mahdollisuuksiin, mutta Peten ollessa konkari ja yksi lajinsa mestareista, oli luovuttaminen mahdotonta. Myös muiden tekemät suunnistusvirheet, omat reitinvalintamme ja hidastavat pitkospuut auttoivat voiton saavuttamisessa. Team Nummelan Pojat tuli voittajana maaliin!

Kilpasarja miehet

1. Team Nummelan Pojat 4.49.49
2. Hiiltomiehet 4.53.09 +3.20
3. Uroskarhut yköne 5.08.45 +18.56

Sarjassa mukana 32 joukkuetta

- Mika Salo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti