Kolmas sija Mesikämmen Challengessä Ähtärissä 18.7.2015
Teksti: Sami Levijoki, Kuvat Pauliina Salo
Kesän seikkailukisakausi jatkui Mesikämmen Challenge
seikkailukisalla Ähtärissä. Kisasin jälleen kerran Mikan kanssa. Etukäteen oli
arvioitu että kisan kesto on noin kahdeksan tuntia, joten luvassa oli vähän normaaleja
Etelä-Suomen kisoja pidempi kisa. Kelikin suosi, joten oli mukava lähteä
kisaamaan.
Kilpailu alkoi lyhyellä prologilla jossa haettiin rasteja
juosten Tuomarniemen sprinttisuunnistuskartalla, jossa oli vain
rastiväliviivojen suuntaiset kapeat ”käytävät” näkyvissä. Muutoin kartta oli ihan valkoinen. Aloitimme aika rauhassa, mutta tarkalla
suunnistuksella saimme prologin hoidettua varsin mukavasti ja pääsimme suunnistus/patjailu
osuudelle keulilla.
Suunnistus/patjailu osuus suuntautui kohti Ähtärin
eläinpuistoa. Osuudella joukkueilla oli käytössä yksi Finnfoam levy ja sillä
uitiin yksi pidempi ylitys. Ylityksen jälkeen levyä kannettiin neljän rastin
verran mukana ja sen jälkeen se palautettiin ennalta määrättyyn paikkaan.
Etenimme osuuden yhdessä SK Wunderpojkar joukkueen kanssa. Osuudella oli myös
eka Quest, jossa kierrettiin polkuautolla rataa toisen istuessa kyydissä ja
toisen työntäessä. Ähtärin eläinpuistoon saavuimme kärjessä.
Eläinpuistosuunnistuksessa haettiin vihjeiden ja opaskartan
perusteella eläinpuiston alueella olleita rasteja. Samalla pääsi ihastelemaan eri
eläimiä. Mika oli käynyt perheen kanssa edellispäivänä eläinpuistossa joten
suunnistusvastuu annettiin poikkeuksellisesti Mikalle. Kolmosrastilla
harhailimme väärällä puolella metsäpeura aitausta ja siinä vaiheessa SK
Wunderpojkar joukkue pääsi ohitsemme. Loppurata sujui ihan mukavasti ja
pyöräilyn vaihtopaikalle tulimme kärjessä.
Pyöräily osuudella alku oli vauhdikasta poljettavaa ja sen
jälkeen CP10:lle teimme suoraan polkua menevän reitinvalinnan. Tämä oli huono
valinta, koska tuosta suunnasta rastia lähestyttäessä ei ollut ihan selvää
missä vaiheessa sata metriä metsän puolella olevaa ojan risteys rastia pitäisi
alkaa hakea. Niinpä onnistuimme pummaamaan rastia kymmenisen minuuttia kun
teimme ensimmäisen kierroksen metsän puolella liian aikaisin. Tässä vaiheessa
muitakin joukkueita oli jo ehtinyt edelle.
CP11:lle kierrettiin takakautta kun suoraan menevä polku näytti sen
verran huonolle ja päästiin taas kärkeen yhdessä Lumi Chip joukkueen kanssa.
CP12:lle mennessä vauhtia oli sen verran, että ajettiin pitkäksi isolta tieltä
lähtevä risteys. Tämän jälkeen vuorossa
oli vähän single track polkua. CP14 rastilla paikallistuntemuksesta oli hyötyä ja
mentiin suoraan pientä polkua ja näin päästiin yksin kärkeen.
Pyöräosuus päättyi Ähtärinsalmeen, jossa oli vuorossa Swim
and run osuus. Otimme Mikan kanssa molemmille oman Finnfoam patjan. Joukkueet saivat tällä osuudella valita
ottavatko yhden vai kaksi patjaa. Tällä pätkällä osa rasteista oli saarissa,
joten Mikan rakastamaa uimapatjailua päästiin harrastamaan useampaan kertaan.
Vikalla rastilla päästiin vielä uimaan märälle suollekin. Mikalla oli vähän vaikeuksia uintipätkillä ja
allekirjoittaneella Finnfoam levyn kantaminen tuotti hankaluuksia, mutta
vaihtoon tultiin ihan palju.eu joukkueen kannassa.
Tokalla pyöräpätkällä edettiin alussa palju.eu:n kanssa
yhtämatkaa, mutta CP23:lle mennessä otimme suoraan menevän polun rastille
heidän kiertäessään takakautta rastille. Tässä pääsimme useamman minuutin
johtoon vaikka fillareiden kanssa tetsaus rastilta takaisin tielle veikin oman
aikansa. CP24:lle teimme useamman minuutin pummin kun reittikirja oli taas
repussa ja molemmat katselimme polun oikealle puolelle kun hirvitorni oli
parikymmentä metriä polun vasemmalla puolella. CP25:lta lähdettäessä oli pieniä
vaikeuksia polun löytämisen kanssa, mutta löytyipä sekin lopulta.
Vaihtopaikalle Sappion melontaan tulimme keulilla. Vaihdossa ja kanootiin
valinnassa tuhraantui sen verran aikaa, että Hiiltomiehet pääsivät ihan
kantaan. Ja palju.eu joukkuekaan ei ollut kaukana.
Melonta osuudella melottiin hienoja pieniä lampia ja jokea
pitkin. Kartassa vesistöjä ei ollut merkattu ollenkaan, joten se toi pienen
lisähaasteen suunnistamiseen… Korkeuskäyriä tutkailemalla pystyi kuitenkin aika
hyvin päättelemään missä vesistöt sijaitsevat. Hiiltomiehet saivat meidät
kiinni melonnan puolessa välissä ja emme pysyneet heidän vauhdissa. Samoin
melonnan lopussa palju.eu tuli takaa ohi kun me Mikan kanssa keskityimme
kinastelemaan melontatekniikasta.
Melonnan lopussa ei taaskaan luettu reittikirjaa ja näin olleen seikkailtiin
metsässä vähän aikaa kanootin kanssa ennen kuin löydettiin metsäautotien
kääntöpaikalle.
Melonnan jälkeen suunnistettiin Sappion maastossa. Etenimme
pääasiassa palju.eu joukkueen kanssa yhdessä. Maastopohja oli aika raskas ja
täynnä koloja ja matkakin painoi tässä kohdassa sen verran että ihan parasta
suunnistusvauhtia ei nähty. CP29-CP30 välillä olisi kannattanut uida järven
yli. Allekirjoittaneelta oli myöskin juomat loppu, joten suunnistus oli lähinnä
selviytymistä takaisin pyörille. Suunnistuksen vikalla rastilla oli vielä
köysitehtäviä, johon pääsimme ennen palju.eu joukkuetta heidän tehdessä pienen
pummin tälle rastille.
Vaihtopaikalla otettiin lisää juomista reppuihin ja päästiin
pyöräosuudelle toisena Hiiltomiesten jälkeen.
Tarjolla oli heti pitkä väli, jossa oli mukavasti reitinvalintaa. Me
teimme ensin vasemmalta ja sitten oikealta kiertävän S-kirjaimen muotoisen
reitinvalinnan kaikkien suunnistusoppien vastaisesti… Palju.eu ilmestyi vähän meidän jälkeen
CP33:lle tehtyään kierron vasemmalta isoja teitä pitkin. CP33:lta alkoi neljän
rastin pyöräsuunnistus. Jokaisella rastilla oli aina näkyvissä seuraavan rastin
sijainti. Pyöräsuunnistuksessa edettiin pääasiassa Mustikkavuoren
hiihtolatupohjia pitkin ja pyöräsuunnistus päättyi Mustikkavuoren päälle
CP34:lle. Mika polki tietysti vielä jyrkimmätkin paikat ylös Mustikkavuoren päälle. CP35:lla alkoi ennustettu
vesisade. CP36 oli lintutornissa ja taas reittikirjaa olisi kannattanut lukea,
koska CP37:n sijainti oli ilmoitettu vanhalla kartalla CP36:lla. Kartat olin
tietysti jättänyt karttatelineeseen fillarille. No ei muuta kuin varakartat
repusta esiin. CP37 olisi laavulla saaressa. Tämä paikka ei näkynyt
kisakartalla vaan oli kartan ulkopuolella. Ihmettelimme yhdessä palju.eu
joukkueen kanssa että missä saari oikein on ja millä ihmeellä saareen pääsee kun melontaliivejäkään ei
ollut mukana ja sääntöjen mukaan ilman uimapatjaa tai melontaliiviä ei saanut
uida. Jonkun aikaa asiaa ihmeteltyämme lähdimme järven rantaa kohti etelää ja
alkoihan se saarikin vihdoin näkymään. Kahlaamalla päästiin saareen ja sitten
lähdimme etelärantaa kiertämään saarta ja lopulta rastikin löytyi saaren
toisesta päästä. Tämän jälkeen juoksu takaisin pyörille.
Itselläni oli heikko hetki kun siirryttiin fillaroimaan ja
palju.eu pääsi karkuun. CP 38:n kautta pyöräiltiin Quest3:seen joka oli
juoksuhauta suunnistus. Siinä piti seurata juoksuhautaa ja etsiä sieltä yksi
rasti. Vähän ennen rastia saatiin palju.eu joukkue kiinni ja käytiin katsomassa
muutama juoksuhaudanhaara, jossa rastia ei ollut. Lopulta rasti löytyi ja
päästiin jatkamaan matkaa takaisin pyörille. Tässä vaiheessa pyöräkenkien
kanssa juoksemiskiintiö alkoi olemaan täynnä. Kukakohan keksisi sellaiset
pyöräkengät joilla olisi vielä mukava juostakin?
Seuraavaksi vuorossa oli Quest 4, jossa tehtävänä oli käydä lasten
leikkitelineistä tehty esterata lävitse. Sateen ansiosta kädet olivat sen
verran märät että riippuminen telineissä oli aika tuskallista. Tulimme
esteradalle palju.eu joukkueen kanssa yhtä aikaa, mutta olimme sen verran
hitaampia esteradalla että he pääsivät karkuun. Lisäksi lähdimme CP39:lle vähän
huonompaa reittiä.
CP39 oli paloaseman tornissa ja tälle rastille teimme pienen
kaarroksen. Palju.eu joukkue tuli meitä vastaan juuri ennen rastia, joten
tiesimme että todennäköisesti emme saisi heitä enää kiinni kun jäljellä oli
vain yksi rasti. CP40 löytyi bunkkerista ilman suurempia ongelmia ja voitiin
polkea maaliin kohtuullisen onnistuneen kisan tehneinä.
Edellisessä kisassa Summer Challengessa oli tullut sekoiltua
oikein olan takaa, joten kolmas sijakin maistui ihan hyvältä. Toki
mahdollisuudet olisi ollut aina voittoon asti ja lopussa toinen sija jäi aika
harmittavan lähelle. Mesikämmen Challenge oli kaikin puolin mukava ja hyvin
järjestetty kisa. Lajit vaihtuivat sopivan usein ja varsinkin pyöräilypätkillä
oli mukavasti reitinvalintaa tarjolla. GPS-seurannasta oli kiva katsoa
jälkeenpäin mitä eri joukkueet olivat tehneet kisan eri vaiheissa. CP10 näytti
ainakin muutamalta muultakin tiimiltä olleen vähän hukassa :-)
Kisan GPS-seuranta löytyy osoitteesta
Kisan kartat järjestäjien sivuilta osoitteesta http://www.sappionveikot.fi/mesikammenchallenge/Raju%20karttapaketti.zip
Tulokset
-Sami
Kommentit
Lähetä kommentti