keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kolmas sija Mesikämmen Challengessä Ähtärissä 18.7.2015


Teksti: Sami Levijoki, Kuvat Pauliina Salo


Kesän seikkailukisakausi jatkui Mesikämmen Challenge seikkailukisalla Ähtärissä. Kisasin jälleen kerran Mikan kanssa. Etukäteen oli arvioitu että kisan kesto on noin kahdeksan tuntia, joten luvassa oli vähän normaaleja Etelä-Suomen kisoja pidempi kisa. Kelikin suosi, joten oli mukava lähteä kisaamaan.

Kilpailu alkoi lyhyellä prologilla jossa haettiin rasteja juosten Tuomarniemen sprinttisuunnistuskartalla, jossa oli vain rastiväliviivojen suuntaiset kapeat ”käytävät” näkyvissä.  Muutoin kartta oli ihan valkoinen.  Aloitimme aika rauhassa, mutta tarkalla suunnistuksella saimme prologin hoidettua varsin mukavasti ja pääsimme suunnistus/patjailu osuudelle keulilla.

Suunnistus/patjailu osuus suuntautui kohti Ähtärin eläinpuistoa. Osuudella joukkueilla oli käytössä yksi Finnfoam levy ja sillä uitiin yksi pidempi ylitys. Ylityksen jälkeen levyä kannettiin neljän rastin verran mukana ja sen jälkeen se palautettiin ennalta määrättyyn paikkaan. Etenimme osuuden yhdessä SK Wunderpojkar joukkueen kanssa. Osuudella oli myös eka Quest, jossa kierrettiin polkuautolla rataa toisen istuessa kyydissä ja toisen työntäessä. Ähtärin eläinpuistoon saavuimme kärjessä. 

Eläinpuistosuunnistuksessa haettiin vihjeiden ja opaskartan perusteella eläinpuiston alueella olleita rasteja. Samalla pääsi ihastelemaan eri eläimiä. Mika oli käynyt perheen kanssa edellispäivänä eläinpuistossa joten suunnistusvastuu annettiin poikkeuksellisesti Mikalle. Kolmosrastilla harhailimme väärällä puolella metsäpeura aitausta ja siinä vaiheessa SK Wunderpojkar joukkue pääsi ohitsemme. Loppurata sujui ihan mukavasti ja pyöräilyn vaihtopaikalle tulimme kärjessä.

Pyöräily osuudella alku oli vauhdikasta poljettavaa ja sen jälkeen CP10:lle teimme suoraan polkua menevän reitinvalinnan. Tämä oli huono valinta, koska tuosta suunnasta rastia lähestyttäessä ei ollut ihan selvää missä vaiheessa sata metriä metsän puolella olevaa ojan risteys rastia pitäisi alkaa hakea. Niinpä onnistuimme pummaamaan rastia kymmenisen minuuttia kun teimme ensimmäisen kierroksen metsän puolella liian aikaisin. Tässä vaiheessa muitakin joukkueita oli jo ehtinyt edelle.  CP11:lle kierrettiin takakautta kun suoraan menevä polku näytti sen verran huonolle ja päästiin taas kärkeen yhdessä Lumi Chip joukkueen kanssa. CP12:lle mennessä vauhtia oli sen verran, että ajettiin pitkäksi isolta tieltä lähtevä risteys.  Tämän jälkeen vuorossa oli vähän single track polkua. CP14 rastilla paikallistuntemuksesta oli hyötyä ja mentiin suoraan pientä polkua ja näin päästiin yksin kärkeen.


Pyöräosuus päättyi Ähtärinsalmeen, jossa oli vuorossa Swim and run osuus. Otimme Mikan kanssa molemmille oman Finnfoam patjan.  Joukkueet saivat tällä osuudella valita ottavatko yhden vai kaksi patjaa. Tällä pätkällä osa rasteista oli saarissa, joten Mikan rakastamaa uimapatjailua päästiin harrastamaan useampaan kertaan. Vikalla rastilla päästiin vielä uimaan märälle suollekin.  Mikalla oli vähän vaikeuksia uintipätkillä ja allekirjoittaneella Finnfoam levyn kantaminen tuotti hankaluuksia, mutta vaihtoon tultiin ihan palju.eu joukkueen kannassa. 


Tokalla pyöräpätkällä edettiin alussa palju.eu:n kanssa yhtämatkaa, mutta CP23:lle mennessä otimme suoraan menevän polun rastille heidän kiertäessään takakautta rastille. Tässä pääsimme useamman minuutin johtoon vaikka fillareiden kanssa tetsaus rastilta takaisin tielle veikin oman aikansa. CP24:lle teimme useamman minuutin pummin kun reittikirja oli taas repussa ja molemmat katselimme polun oikealle puolelle kun hirvitorni oli parikymmentä metriä polun vasemmalla puolella. CP25:lta lähdettäessä oli pieniä vaikeuksia polun löytämisen kanssa, mutta löytyipä sekin lopulta. Vaihtopaikalle Sappion melontaan tulimme keulilla. Vaihdossa ja kanootiin valinnassa tuhraantui sen verran aikaa, että Hiiltomiehet pääsivät ihan kantaan. Ja palju.eu joukkuekaan ei ollut kaukana.


Melonta osuudella melottiin hienoja pieniä lampia ja jokea pitkin. Kartassa vesistöjä ei ollut merkattu ollenkaan, joten se toi pienen lisähaasteen suunnistamiseen… Korkeuskäyriä tutkailemalla pystyi kuitenkin aika hyvin päättelemään missä vesistöt sijaitsevat. Hiiltomiehet saivat meidät kiinni melonnan puolessa välissä ja emme pysyneet heidän vauhdissa. Samoin melonnan lopussa palju.eu tuli takaa ohi kun me Mikan kanssa keskityimme kinastelemaan melontatekniikasta. Melonnan lopussa ei taaskaan luettu reittikirjaa ja näin olleen seikkailtiin metsässä vähän aikaa kanootin kanssa ennen kuin löydettiin metsäautotien kääntöpaikalle.

Melonnan jälkeen suunnistettiin Sappion maastossa. Etenimme pääasiassa palju.eu joukkueen kanssa yhdessä. Maastopohja oli aika raskas ja täynnä koloja ja matkakin painoi tässä kohdassa sen verran että ihan parasta suunnistusvauhtia ei nähty. CP29-CP30 välillä olisi kannattanut uida järven yli. Allekirjoittaneelta oli myöskin juomat loppu, joten suunnistus oli lähinnä selviytymistä takaisin pyörille. Suunnistuksen vikalla rastilla oli vielä köysitehtäviä, johon pääsimme ennen palju.eu joukkuetta heidän tehdessä pienen pummin tälle rastille.

Vaihtopaikalla otettiin lisää juomista reppuihin ja päästiin pyöräosuudelle toisena Hiiltomiesten jälkeen.  Tarjolla oli heti pitkä väli, jossa oli mukavasti reitinvalintaa. Me teimme ensin vasemmalta ja sitten oikealta kiertävän S-kirjaimen muotoisen reitinvalinnan kaikkien suunnistusoppien vastaisesti…  Palju.eu ilmestyi vähän meidän jälkeen CP33:lle tehtyään kierron vasemmalta isoja teitä pitkin. CP33:lta alkoi neljän rastin pyöräsuunnistus. Jokaisella rastilla oli aina näkyvissä seuraavan rastin sijainti. Pyöräsuunnistuksessa edettiin pääasiassa Mustikkavuoren hiihtolatupohjia pitkin ja pyöräsuunnistus päättyi Mustikkavuoren päälle CP34:lle. Mika polki tietysti vielä jyrkimmätkin paikat ylös Mustikkavuoren päälle. CP35:lla alkoi ennustettu vesisade. CP36 oli lintutornissa ja taas reittikirjaa olisi kannattanut lukea, koska CP37:n sijainti oli ilmoitettu vanhalla kartalla CP36:lla. Kartat olin tietysti jättänyt karttatelineeseen fillarille. No ei muuta kuin varakartat repusta esiin. CP37 olisi laavulla saaressa. Tämä paikka ei näkynyt kisakartalla vaan oli kartan ulkopuolella. Ihmettelimme yhdessä palju.eu joukkueen kanssa että missä saari oikein on ja millä ihmeellä saareen pääsee kun melontaliivejäkään ei ollut mukana ja sääntöjen mukaan ilman uimapatjaa tai melontaliiviä ei saanut uida. Jonkun aikaa asiaa ihmeteltyämme lähdimme järven rantaa kohti etelää ja alkoihan se saarikin vihdoin näkymään. Kahlaamalla päästiin saareen ja sitten lähdimme etelärantaa kiertämään saarta ja lopulta rastikin löytyi saaren toisesta päästä. Tämän jälkeen juoksu takaisin pyörille.

Itselläni oli heikko hetki kun siirryttiin fillaroimaan ja palju.eu pääsi karkuun. CP 38:n kautta pyöräiltiin Quest3:seen joka oli juoksuhauta suunnistus. Siinä piti seurata juoksuhautaa ja etsiä sieltä yksi rasti. Vähän ennen rastia saatiin palju.eu joukkue kiinni ja käytiin katsomassa muutama juoksuhaudanhaara, jossa rastia ei ollut. Lopulta rasti löytyi ja päästiin jatkamaan matkaa takaisin pyörille. Tässä vaiheessa pyöräkenkien kanssa juoksemiskiintiö alkoi olemaan täynnä. Kukakohan keksisi sellaiset pyöräkengät joilla olisi vielä mukava juostakin? 

Seuraavaksi vuorossa oli Quest 4, jossa tehtävänä oli käydä lasten leikkitelineistä tehty esterata lävitse. Sateen ansiosta kädet olivat sen verran märät että riippuminen telineissä oli aika tuskallista. Tulimme esteradalle palju.eu joukkueen kanssa yhtä aikaa, mutta olimme sen verran hitaampia esteradalla että he pääsivät karkuun. Lisäksi lähdimme CP39:lle vähän huonompaa reittiä.

CP39 oli paloaseman tornissa ja tälle rastille teimme pienen kaarroksen. Palju.eu joukkue tuli meitä vastaan juuri ennen rastia, joten tiesimme että todennäköisesti emme saisi heitä enää kiinni kun jäljellä oli vain yksi rasti. CP40 löytyi bunkkerista ilman suurempia ongelmia ja voitiin polkea maaliin kohtuullisen onnistuneen kisan tehneinä.



Edellisessä kisassa Summer Challengessa oli tullut sekoiltua oikein olan takaa, joten kolmas sijakin maistui ihan hyvältä. Toki mahdollisuudet olisi ollut aina voittoon asti ja lopussa toinen sija jäi aika harmittavan lähelle. Mesikämmen Challenge oli kaikin puolin mukava ja hyvin järjestetty kisa. Lajit vaihtuivat sopivan usein ja varsinkin pyöräilypätkillä oli mukavasti reitinvalintaa tarjolla. GPS-seurannasta oli kiva katsoa jälkeenpäin mitä eri joukkueet olivat tehneet kisan eri vaiheissa. CP10 näytti ainakin muutamalta muultakin tiimiltä olleen vähän hukassa :-)

Kisan GPS-seuranta löytyy osoitteesta

Kisan kartat järjestäjien sivuilta osoitteesta http://www.sappionveikot.fi/mesikammenchallenge/Raju%20karttapaketti.zip

Tulokset

-Sami

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti