sunnuntai 25. elokuuta 2013

Arkistojen kätköistä, osa 1: Rokua 2013

Rokua Geopark Challangen taisteltiin tänä vuonna Muhoksen ympäristössä upeissa maastoissa. Alunperin tarkoituksemme oli hyökätä kisaan miehityksellä Niko, Mikko ja Jokke, mutta Joken pitkän VMTL:n johdosta etsiskelimme tovin pätevää tuuraajaa, ja löysimme sellaisen kokeneesta seikkailijasta Tuomas Sovijärvestä. Tiimi siis kunnossa, ja yksi yhteistreenikin saatiin alle.

[Kuva: Tapani Launonen]

Kisan lähtöpaikkana ja prologin päänäyttämönä toimi Muhoksen pesäpallostadioni. Paikalla oli myös kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Suurta urheilujuhlaa olikin hänen lisäksi seuraamassa stadionilla sekä Muhoksen keskustassa kiitettävän paljon yleisöä. Liikkeelle lähdettiin perjantaina klo. 10, ja prologia pyörittiin keskustan ympärillä ensin juosten sitten patjaillen. Luisteluosuus sisälsikin jo pari metsäpätkää ja vei kisaajat pikkulenkille Muhoksen pohjoispuolelle. Usealla joukkueella oli vaikeuksia ymmärtää reittikirjan lisäksi reitin varrella annettuja varsin selkeitä ohjeita, ja prologin viimeinen rasti jäikin hakematta aika monelta joukkueelta. Vauhtimme oli prologissa varsin sopiva. Menimme omaa vauhtia, ja haimme kaikki rastit.

Prologissa ehti shoppaillakin.. oli ale. [Kuva: Tapani Launonen]

Kisa jatkui pyöräilyllä. Alkuun muutama kilometri tuntumaa polkemiseen, kunnes matka katkesi Pyhäkosken padolle questiin jonottamiseen. Odoteltiin varsin pitkältä tuntunut aika kunnes vihdoin pääsimme hakemaan padon sisältä yhden rastin ja kiipeämään rappuset ylös laskeutuaksemme patoa pitkin alas. Ihan kiva, mutta kisan tässä vaiheessa ei vielä ehtinyt nautiskelemaan. Jatkettiin matkaa fillareilla rasteja poimien. Matka eteni mukavasti, rauhallisesti mutta kuitenkin sopivan vauhdikkaasti, kunnes kisakellon näyttäessä noin kahdeksaa tuntia allekirjoittaneella alkoi energiat ja lopulta vedetkin tulemaan hissillä ulos. Ankaran jälkianalysoinnin perusteella ravintoaineiden saanti ei ollut ollut aivan kohdillaan, ja siitä moinen. Tosi kurjaa siis oli. Fillarit kuitenkin etenivät minun ollessa hinauksessa ja Tuomaksen toimiessa enimmäkseen veturina. Ahmasjärvellä pidettiin makkaran mittainen tauko ja tilanne vähän helpotti. Samalla kuultiin että Rokualla ei käydäkään, ja lähdettiin polkemaan kohti Tuppua. Matkalla jännä joen ylitys, jonka toisella puolella hieman tilannetta ampiaisten kanssa (jokainen lähti muuten eri suuntaan pakoon). Tupussa olisi ollut kiva questi tarjolla, mutta kisan aikataulu oli hieman optimistisesti laadittu, ja kuumailmapallo johon questissä olisi jumaroitu oli jo nätisti pakattu kun saavuimme paikalle. Lyhyt siirtymä hiekkakuopalta vaihtoon, jossa RGC:n perinteinen soppatarjoilu. Kyllä oli hyvää! Nautiskeltiin oikein ajan kanssa, allekirjoittaneellakin pysyi sisällä kunhan alkuun pääsi.

Nyt koko porukka iskussa ja kanootin arvontaan. Valittiin melontaosuudelle vaihtoehdoista liukkaimman näköinen purkki. No siinähän kävi niin että viiden metrin matkan teon jälkeen huomattiin virheemme kun otimme kylvyt koskessa joka olisi ollut joten kuten kuivanakin laskettavissa. Kiikkerä oli. Parin tiimin kanssa vaihdeltiin paikkoja meidän mennessä tasaisella ohi ja muiden lasketellessa helpoimmat kosket meidän taluttaessa kanoottia. Kahdet uinnit taidettiin ottaa. Osuudella tuli kanootin kanssa painittua enemmänkin, joki oli paikoin tukossa kaatuneista rungoista ja jouduimme etenemään kanjonin reunoja pitkin. Taisi sataakin vähäsen, piti kivasti hyttyset ja muut pörriäiset hetken loitolla. Melonnan keskellä oli muutaman sadan metrin kantopätkä jonka yhteydessä pikku juoksuquesti. Lämmöt jälleen kohdillaan, loppumelonta sujui helpommin koskien hieman harvetessa. Loppu oli oikeastaan aika unettavaa hommaa.

Canyoneeringiareena  [Kuva: Tapani Launonen]

Vihdoin odotettu canyoneering osuus. Alkuun juoksu hieman kankeeta, mutta pikkuhiljaa päästiin liikkeelle. Tultiin ihan kivasti parin muun joukkueen kanssa hippaa noin puoleen väliin asti. Yhdelle rastille tein todella hämmentävän 20 min pummin. Matkantekomme oli hidastunut hieman muutenkin, askel alkoi painaa. Myös päätöksenteko oli etanavaihteella, yhteen joen ylitykseen kulutimme puolisen tuntia pähkäillessämme ylityspaikkaa. Vesi lienee kuitenkin yhtä märkää ylä- ja alavirrassa.. Löysimme kuitenkin aikanamme perille vaihtopaikalle kaikki rastit kierrettynä. Jälleen saimme uutiset reitin lyhentymisestä. Jäljellä oli pyöräily Muhokseen, suofillarointi jäisi siis seuraavaan kertaan. Pyörä kulki ihan kivasti. Matkalla alkoi jopa harmittaa reitin lyhentyminen. Loppuun vielä lyhyt patjailuquesti mistä sitten selvisi maalin sijainti. Maalissa ajassa 29h ja rapeat.

Kisa ei kulkenut ihan käsikirjoituksen mukaan monessakaan mielessä. Tuloksia veivattiin vielä palkintojenjaossakin, ja säännötkin taisivat ihmeellisesti muuttua jossain välissä. Tuloksista ei meidän kuitenkaan tarvitse murehtia, palkintosijoille kun ei tällä suorituksella ole asiaa. Harmittamaan jäi mystinen ravinnon vastaanottamattomuustila, sekä pari tuntuvaa pummia muutenkin raskaalla canyoneerinosuudella. Reitti oli kuitenkin upea, ja jää mieleen päällimmäisenä asiana Rokua Geopark Challenge 2013:sta.

Niko



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti